Poikien ympärileikkaus : diskurssianalyysi kansanedustajien puheista
Lättilä, Ville (2024-05-07)
Poikien ympärileikkaus : diskurssianalyysi kansanedustajien puheista
(07.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052737795
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052737795
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella millaisia diskursseja kansanedustajat tuottavat poikien ei-lääketieteellisistä ympärileikkauksista. Diskursseja tarkastelemalla voidaan tutkia sitä, miten ympärileikkausesta puhutaan eduskunnassa ja miten kansanedustajat perustelevat näkemyksiään.
Aineistona käytetään kahta eduskunnan täysistuntoa, jotka käytiin vuosina 2019 ja 2020 ja joissa kansanedustajat ottivat kantaa tyttöjen ja poikien sukuelinten muokkaukseen Suomessa. Täysistunnon keskustelut liittyivät kansalaisaloitteeseen “Tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltäminen”, joka eteni eduskunnan käsiteltäväksi vuonna 2019.
Tutkielman teoreettisena pohjana käytetään haavoittuvuuden, lasten oikeuksien ja sukupuolen käsitteitä. Lisäksi yhtenä tärkeänä käsitteenä toimii lasten oikeuksiin liittyvä lapsen etu, jonka avulla korkein oikeus on perustellut ympärileikkauksen hyväksyttävyyttä.
Tutkielman tuloksena löydettiin viisi diskurssia: sukupuolten erojen, lääketieteellistämisen, vanhempien oikeuksien, yhdenvertaisuuden ja länsikeskeisyyden diskurssit. Näistä ainoastaan yhdenvertaisuuden diskurssi kannattaa kaikkien lasten sukuelinten muokkauksen kieltämistä. Muut diskurssit kannattavat tyttöjen ja poikien erilaista kohtelua. Näillä muilla diskursseilla on hegemoninen asema erilaisissa valtion elimissä, kun taas yhdenvertaisuuden kannatus on heikkoa.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lasten haavoittuvuus ja oikeudet määritellään heidän sukupuolensa kautta. Näin ollen myös lapsen etu on sukupuolisidonnainen käsite, joka tarkoittaa tyttöjen ja poikien kohdalla eri asiaa; poikalapsen pahoinpitely voi olla lapsen edun mukaista, kun taas tyttölapsen pahoinpitely ei. Tämä sukupuolisidonnaisuus pitäisi tunnistaa sosiaalityön käytännössä ja tutkimuksessa paremmin.
Aineistona käytetään kahta eduskunnan täysistuntoa, jotka käytiin vuosina 2019 ja 2020 ja joissa kansanedustajat ottivat kantaa tyttöjen ja poikien sukuelinten muokkaukseen Suomessa. Täysistunnon keskustelut liittyivät kansalaisaloitteeseen “Tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltäminen”, joka eteni eduskunnan käsiteltäväksi vuonna 2019.
Tutkielman teoreettisena pohjana käytetään haavoittuvuuden, lasten oikeuksien ja sukupuolen käsitteitä. Lisäksi yhtenä tärkeänä käsitteenä toimii lasten oikeuksiin liittyvä lapsen etu, jonka avulla korkein oikeus on perustellut ympärileikkauksen hyväksyttävyyttä.
Tutkielman tuloksena löydettiin viisi diskurssia: sukupuolten erojen, lääketieteellistämisen, vanhempien oikeuksien, yhdenvertaisuuden ja länsikeskeisyyden diskurssit. Näistä ainoastaan yhdenvertaisuuden diskurssi kannattaa kaikkien lasten sukuelinten muokkauksen kieltämistä. Muut diskurssit kannattavat tyttöjen ja poikien erilaista kohtelua. Näillä muilla diskursseilla on hegemoninen asema erilaisissa valtion elimissä, kun taas yhdenvertaisuuden kannatus on heikkoa.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lasten haavoittuvuus ja oikeudet määritellään heidän sukupuolensa kautta. Näin ollen myös lapsen etu on sukupuolisidonnainen käsite, joka tarkoittaa tyttöjen ja poikien kohdalla eri asiaa; poikalapsen pahoinpitely voi olla lapsen edun mukaista, kun taas tyttölapsen pahoinpitely ei. Tämä sukupuolisidonnaisuus pitäisi tunnistaa sosiaalityön käytännössä ja tutkimuksessa paremmin.