Konsernin sisäinen kaupankäynti kokoonpanoteollisuudessa: strategia, päätöksenteko ja siirtohinnoittelu

Abstract

Siirtohinnoitteluongelma on ikuisuuskysymys, johon oikea vastaus on aina tapauskohtainen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, analysoida ja selvittää, millä eri tavoilla siirtohinnoittelumenetelmät vaikuttavat yrityskokonaisuuden tulosyksiköiden päätöksentekoon ja mitä vaikutuksia tällä on konsernistrategian toteutumisen kannalta. Tutkimus pyrkii tunnistamaan, analysoimaan ja kuvailemaan siirtohinnoitteluongelmaa case-organisaatiossa, josta käytetään tässä tutkimuksessa nimeä Assembly Oy. Tutkimus pyrkii tarjoamaan havaintoja, joiden pohjalta Assembly Oy:n siirtohinnoittelumenetelmiä on tarvittaessa mahdollista muokata yrityksen strategiaa tukevaksi, sekä havaintoja, joiden pohjalta siirtohinnoitteluongelman muodostumista voidaan ennaltaehkäistä. Tutkimuksen tavoitteena on kuvailla Assembly Oy:n siirtohinnoittelujärjestelmää yleisesti, jotta case-organisaatio pystyy johtamaan ja kehittämään paremmin siirtohinnoittelujärjestelmäänsä.

Tutkimus on toteutettu toiminta-analyyttisena tapaustutkimuksena, tavoitteena tarjota havaintoja, joiden pohjalta on mahdollista kehittää case-organisaation toimintatapoja. Tutkimuksen empiirinen osio on toteutettu keräämällä aineistoa case-organisaatiosta haastatteluiden ja havainnoinnin avulla. Haastateltaviksi valittiin Assembly Oy:n työntekijöitä eri liiketoimintalinjoilta, jotka ovat tekemisissä strategian, sisäisen kaupankäynnin ja siirtohinnoittelun kanssa. Havainnoinnin osalta tarkasteltiin Assembly Oy:n sisäisiä ohjeistuksia, aineistoja ja dokumentteja, sekä tutkija osallistui aihetta käsitteleviin sisäisiin kokouksiin.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on perustettu strategian, tulosyksikköohjauksen ja siirtohinnoittelun kirjallisuudelle. Ecclesin (1985) siirtohinnoittelun teorian mukaisesti siirtohinnoittelumenetelmiin vaikuttaa yrityksen strategia sekä ylin johto siirtohinnoittelujärjestelmän hallinnoijana. Siirtohinnoittelumenetelmät puolestaan vaikuttavat tulosyksiköiden tekemiin päätöksiin – kuten investoinnit, tuotantomäärät ja alalla pysyminen – ja siten yrityksen suoriutumiseen markkinoilla ja strategian toteutumiseen. Toisaalta siirtohinnoittelumenetelmät vaikuttavat tulosyksiköiden henkilöstön oikeudenmukaisuuden tunteeseen, sillä siirtohintojen myötä muodostuu konsernin sisäisen kaupankäynnin osalta tuottoja ja kuluja. Tutkimuksen empiriaosiossa tämä siirtohinnoittelun teorian kehikko viedään Assembly Oy:n tilanteeseen.

Tutkimuksessa havaittiin, että Assembly Oy:n liiketoimintalinjojen eli tulosyksiköiden piirissä vallitsee vahva sitoutuminen konsernin strategiaan ja etuun, vaikka siirtohinnoittelumenetelmät saattavat kannustaa yksittäisiä johtajia tekemään päätöksiä, jotka voivat olla konsernistrategian toteutumisen edun vastaisia. Tutkimuksen havaintojen mukaan Assembly Oy:ssä noudatetaan pääsääntöisesti ylimmän johdon asettamia siirtohinnoittelukäytäntöjä.

Tutkimuksessa havaittiin myös, että Assembly Oy:n vallitsevat siirtohinnoittelumenetelmät täyttävät melko hyvin kirjallisuuden asettamat kriteerit toimivalle siirtohinnoittelujärjestelmälle. Assembly Oy:n siirtohinnoittelujärjestelmä tarjoaa kustannustietoa, sekä auttaa arvioimaan tulosyksiköiden suoriutumista. Nämä ovat teorian mukaisia hyvän siirtohinnoittelujärjestelmän piirteitä.

Tutkimuksen yksi keskeinen kontribuutio on muodostaa Assembly Oy:n ylimmälle johdolle tietoa päätöksenteon tueksi tilanteeseen, jossa konsernille on muodostettava siirtohinnoittelujärjestelmä vertikaalisen integraation strategian myötä suuren ja teollisen mittakaavan sisäiselle kaupankäynnille.