"Tätä työtä tehdään myös sydämellä, eikä vain suulla..." : Opettajaopiskelijoiden kokemuksia omista puheen häiriöistään opetustyön näkökulmasta

Abstract

Yhteiskunta luo korkeita odotuksia puheelle ja poikkeavaan puheeseen suhtaudutaan usein varauksella tai jopa negatiivisesti. Puheen häiriöillä, joilla tässä tutkimuksessa tarkoitetaan artikulaatiovirhettä ja änkytystä, voi olla moninainen merkitys yksilölle itselleen ja sen vaikutukset voivat ulottua myös työelämään. Koska puhe on yksi tärkeimmistä työvälineistä opetustyössä, tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten opettajaopiskelijat kokevat puheen häiriöt opetustyön kannalta ja millaisia kokemuksia heillä on omien puheen häiriöidensä näkymisestä käytännön opetustyössä. Lisäksi tutkittiin, miten opettajaopiskelijat kokevat, että heidän poikkeavaan puheeseensa suhtaudutaan opetusympäristössä. Suhtautumista tarkasteltiin erikseen lasten ja oppilaiden sekä päiväkodin ja koulun henkilökunnan osalta.

Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena kyselytutkimuksena, joka lähetettiin sähköpostin välityksellä kaikkiin Suomen opettajankoulutusta järjestäviin yliopistoihin. Tutkimuksen näyte (N=30) koostui varhaiskasvatuksen opettaja-, luokanopettaja- ja aineenopettajaopiskelijoista, joilla itsellään oli joko artikulaatiovirhe tai änkytys. Tutkimusaineisto kerättiin avoimia kysymyksiä sisältävällä sähköisellä Webropol-lomakkeella. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin ja sisällön erittelyn keinoin teemoittelemalla ja kvantifioimalla.

Tutkimustulokset osoittivat, että opettajaopiskelijat kokivat puheen häiriöt opetustyön kannalta haasteeksi, mutta myös voimavaraksi ja niiden koettiin aiheuttavan monenlaisia negatiivisia emotionaalisia reaktioita. Opettajaopiskelijoiden kokemuksissa korostui kuitenkin se, että puheen häiriöillä ei ollut opetustyön kannalta koettua haittaa, eivätkä ne näkyneet opetustyössä. Toisaalta puheen häiriöiden koettiin kuitenkin näkyvän opetustyössä esimerkiksi puheen muokkaamisena ja oman ammatillisen pystyvyyden pohtimisena. Opettajaopiskelijoiden kokemusten mukaan lapset ja oppilaat suhtautuivat heidän poikkeavaan puheeseensa vaihtelevasti, mutta eniten he olivat kokeneet negatiivista suhtautumista. Henkilökunnan suhtautumisen koettiin puolestaan olevan lähes poikkeuksetta neutraalia.

Tutkimus antaa tärkeää tietoa opettajaopiskelijoiden kokemuksista liittyen heidän omiin puheen häiriöihinsä. Aihetta tulisi kuitenkin tutkia myös jatkossa, jotta puheen häiriöiden näkyvyyttä ja niihin liittyvää ymmärrystä voidaan lisätä. Näin voidaan vähentää ennakkoluuloja, edistää erilaisuuden hyväksymistä sekä lisätä positiivista suhtautumista puheen häiriöitä kohtaan opetustyön näkökulmasta.