Neljäs- ja viidesluokkalaisten elämäntyytyväisyyteen yhteydessä olevat tekijät alakoulussa

Abstract

Tämän työni tavoitteena oli selvittää, mitkä hyvinvoinnin tekijät ovat yhteydessä alakouluikäisten lasten elämäntyytyväisyyteen. Tavoitteena oli myös selvittää, miten sukupuoli vaikuttaa elämäntyytyväisyyteen yhteydessä oleviin tekijöihin. Elämäntyytyväisyyteen yhteydessä olevia tekijöitä tarkasteltiin koetun terveydentilan, avoimen keskusteluyhteyden lasten ja vanhempien välillä, lapsen kokeman masennusoireilun, yksinäisyyden kokemuksen, minäkäsityksen, luokka- ja kouluyhteisöön kuulumisen kokemuksen, koulunkäynnin asenteen ja koetun koulussa pärjäämisen näkökulmasta. Tutkimusaineistona käytettiin valtakunnallista Kouluterveyskyselyä, joka on kerätty ja julkaistu vuonna 2019. Kohderyhmänä oli kaikki Suomen alakoulujen 4. ja 5. luokan oppilaat. Kyselyyn vastasi yhteensä 99 686 oppilasta. Aiempiin tutkimustuloksiin pohjaten aineistosta valikoitui yhteensä yhdeksän selittävää muuttujaa, joiden välistä yhteyttä tarkasteltiin elämäntyytyväisyys-muuttujaan. Aineisto analysoitiin logistisella regressioanalyysilla. Sen avulla tuotettiin logistinen regressiomalli, johon valikoituivat mukaan kaikki selittävät muuttujat. Malli toteutettiin lisäämällä siihen kaikki muuttujat samalla kertaa eli malli tehtiin pakotetulla menetelmällä. Mallin sopivuutta testattiin Hosmer -Lemenshown testillä ja sen selitysastetta tutkittiin Nagelkerke R² -arvolla. Mallista saadut tulokset osoittautuivat samansuuntaisiksi aiempien tutkimustulosten kanssa. Elämäntyytyväisyyteen yhteydessä olevista tekijöistä saatu malli oli tilastollisesti merkitsevä, mutta pystyi luokittelemaan oikein kaikista tapauksista vain 43 %. Parhaiten korkeaa elämäntyytyväisyyttä ennustivat hyväksi koettu terveydentila, avoin keskusteluyhteys vanhempiin, myönteinen minäkäsitys sekä lapsen kokema vähäinen masennusoireilu. Lisäksi ryhmään kuulumisen kokemus, koulunkäynnin asenne ja se, että lapsi ei kokenut yksinäisyyttä ennustivat korkeaa elämäntyytyväisyyttä kohtalaisesti. Sukupuolittain tarkasteltuna elämäntyytyväisyydessä oli jonkin verran eroavaisuuksia. Poikien yleinen elämäntyytyväisyys oli hieman korkeampi kuin tyttöjen. Erittäin tyytyväisiä elämäänsä oli 61 % pojista ja tytöistä 48.8 %. Sukupuolieroja elämäntyytyväisyyteen yhteydessä olevien tekijöiden suhteen tarkasteltiin korrelaatioyhteyksien avulla. Kaikki korrelaatiot olivat tilastollisesti merkitseviä. Tulokset antoivat viitteitä siihen, että molemmilla sukupuolilla korkeampaan elämäntyytyväisyyteen olivat yhteydessä myönteinen minäkäsitys, hyvä koettu terveydentila, vähäinen masennusoireilu ja yksinäisyyden kokemuksen puuttuminen. Tytöillä myös avoin keskusteluyhteys vanhempiin oli yhteydessä korkeampaan elämäntyytyväisyyteen, kun taas pojilla tätä yhteyttä ei ollut. Poikien korrelaatiot elämäntyytyväisyyden ja edellä mainittujen selittävien muuttujien välillä olivat hiukan hei-kompia kuin tyttöjen. Erityisesti kahdessa selittävässä muuttujassa ilmeni eroja tyttöjen ja poikien välillä. Tytöt kokivat oman minäkäsityksensä huonommaksi kuin pojat. Lisäksi tytöillä oli poikiin verrattuna enemmän yksinäisyyden kokemuksia.