Matkalla idässä : Suomalaisten tutkimusmatkailijoiden suhtautuminen Venäjän, Siperian sekä Itä- ja Keski-Aasian ihmisryhmiin matkakertomuksissa vuosilta 1852–1944
Tuokko, Onni (2024-05-02)
Matkalla idässä : Suomalaisten tutkimusmatkailijoiden suhtautuminen Venäjän, Siperian sekä Itä- ja Keski-Aasian ihmisryhmiin matkakertomuksissa vuosilta 1852–1944
(02.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061048273
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061048273
Tiivistelmä
Tämä tutkielma käsittelee suomalaista matkakirjallisuutta 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Tutkielman menetelmänä toimii aatehistoria ja se käsittelee suomalaisten tutkimusmatkailijoiden suhtautumista kohtaamiinsa ihmisryhmiin Venäjällä, Keski- ja Itä-Aasiassa sekä erityisesti Siperiassa. Tutkielman pääasiallisina lähteinä toimivat M. A. Castrénin, August Ahlqvistin, Kai Donnerin, Sakari Pälsin ja G. J. Ramstedtin kirjoittamat matkakirjat. Matkakirjoja analysoidaan ennen kaikkea kielenkäytön näkökulmasta.
Tutkielma käsittelee sekä ajallista muutosta, joka on tapahtunut varhaisten tutkimusmatkojen, eli Castrénin ja Ahlqvistin 1800-luvun puoliväliin sijoittuvien matkojen ja myöhempien, 1800-luvun viimeisille vuosille ja 1900-luvun alkuun sijoittuvien tutkimusmatkojen välillä. Ajallisen muutoksen lisäksi tutkielma on jaettu temaattisesti suhtautumisen erilaisten taustatekijöiden mukaan. Taustatekijöitä ovat suomalainen kansallisuusaate ja siinä tapahtunut kehitys, suomalaisten suhde venäläisyyteen ja Venäjän keisarikuntaan, luterilaisen kristinuskon vaikutus sekä suomalaisten suhde eurooppalaiseen sivistykseen ja kolonialismiin.
Edellä mainitut taustatekijät ovat myös tutkielman keskeisimmät tutkimustulokset, eli syyt, jotka vaikuttivat suomalaisten tutkimusmatkailijoiden suhtautumiseen muita ihmisryhmiä kohtaan eniten. Suomalaisen kansallisuusaatteen merkitys näkyy jo tutkimusmatkojen motiiveissa, sillä melkein kaikki tutkielman matkakirjat ovat kielentutkijoiden kirjoittamia, ja matkoille lähdettiin osin juuri siitä syystä, että suomalaisuutta haluttiin määrittää. Uskonto puolestaan näkyy erityisesti kielteisenä suhtautumisena luterilaisesta kristillisyydestä poikkeaviin kristinuskon harjoittamisen tapoihin. Tutkimusmatkailijoiden kielenkäyttö osoittaa myös sen, miten eurooppalainen koloniaalinen diskurssi vaikutti myös suomalaisten suhtautumiseen kohtaamiaan ihmisryhmiä kohtaan.
Tutkielma käsittelee sekä ajallista muutosta, joka on tapahtunut varhaisten tutkimusmatkojen, eli Castrénin ja Ahlqvistin 1800-luvun puoliväliin sijoittuvien matkojen ja myöhempien, 1800-luvun viimeisille vuosille ja 1900-luvun alkuun sijoittuvien tutkimusmatkojen välillä. Ajallisen muutoksen lisäksi tutkielma on jaettu temaattisesti suhtautumisen erilaisten taustatekijöiden mukaan. Taustatekijöitä ovat suomalainen kansallisuusaate ja siinä tapahtunut kehitys, suomalaisten suhde venäläisyyteen ja Venäjän keisarikuntaan, luterilaisen kristinuskon vaikutus sekä suomalaisten suhde eurooppalaiseen sivistykseen ja kolonialismiin.
Edellä mainitut taustatekijät ovat myös tutkielman keskeisimmät tutkimustulokset, eli syyt, jotka vaikuttivat suomalaisten tutkimusmatkailijoiden suhtautumiseen muita ihmisryhmiä kohtaan eniten. Suomalaisen kansallisuusaatteen merkitys näkyy jo tutkimusmatkojen motiiveissa, sillä melkein kaikki tutkielman matkakirjat ovat kielentutkijoiden kirjoittamia, ja matkoille lähdettiin osin juuri siitä syystä, että suomalaisuutta haluttiin määrittää. Uskonto puolestaan näkyy erityisesti kielteisenä suhtautumisena luterilaisesta kristillisyydestä poikkeaviin kristinuskon harjoittamisen tapoihin. Tutkimusmatkailijoiden kielenkäyttö osoittaa myös sen, miten eurooppalainen koloniaalinen diskurssi vaikutti myös suomalaisten suhtautumiseen kohtaamiaan ihmisryhmiä kohtaan.