Verbien nominaalimuodot informoivissa selko- ja yleiskielisissä viranomaisteksteissä : Vertaileva kielensisäinen käännöstutkimus
Puolakka, Mirka (2024-05-10)
Verbien nominaalimuodot informoivissa selko- ja yleiskielisissä viranomaisteksteissä : Vertaileva kielensisäinen käännöstutkimus
(10.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061048752
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061048752
Tiivistelmä
Tutkielmassani tarkastelen suomen kielen verbien nominaalimuotoja informoivissa selko- ja yleiskielisissä viranomaisteksteissä. Lähestyn aihetta käännöstieteellisestä näkökulmasta, jota Suomessa on selkokielen tutkimuksessa hyödynnetty vasta vähän.
Tutkielmassani selvitän, eroavatko informoivien selkokielisten viranomaistekstien nominaalimuotojen määrät niiden yleiskielisistä vastineista ja millä tavalla. Selvitän myös, minkälaisia käännösstrategioita nominaalimuotojen kohdalla on käytetty ja minkälaisiin käännösratkaisuihin niiden osalta on päädytty. Lisäksi arvioin, miten tehdyt käännösratkaisut suhteutuvat selkokielen kriteereihin, jotka tässä tutkimuksessa ovat kriteereinä myös selkokielisten kohdetekstien oletetulle skopokselle, ymmärrettävyydelle.
Tutkimuksen aineisto koostuu yhteensä 16 selko- ja yleiskielisestä tekstistä eli yhteensä 8 tekstiparista ja niissä esiintyvistä nominaalimuodoista. Aineiston tekstiparit on kohdennettu virke kerrallaan, ja teksteissä esiintyviä nominaalimuotoja tarkastellaan sekä koko aineiston tasolla että vain sisällöllisesti ekvivalentilla tasolla. Aineistosta tuotetaan sekä määrällistä että laadullista tietoa. Käännöstieteen puolelta hyödynnän erityisesti ekvivalenssin käsitettä ja skoposteoriaa. Selkokielen tutkimuksen puolelta hyödynnän puolestaan erityisesti selkokielen mittarissa määriteltyjä selkokielen kriteereitä sekä muuta tutkimukseen pohjaavaa tietoa selkokielestä.
Tutkimustulokset osoittavat, että aineiston selkokielisissä teksteissä käytetään nominaalimuotoja lähes yhtä paljon kuin aineiston yleiskielisissäkin teksteissä. Sen sijaan vaikeiksi katsottuja nominaalimuotoja käytetään aineiston selkokielisissä teksteissä huomattavasti aineiston yleiskielisiä tekstejä vähemmän. Tutkimustulokset osoittavat myös, että aineiston selkokielisissä teksteissä yleiskielisten tekstien nominaalimuotojen kohdalla on käytetty seuraavia käännösstrategioita: nominaalimuodon säilymistä samana, nominaalimuodon poistoa, nominaalimuodon lisäystä sekä nominaalimuodon korvausta toisella nominaalimuodolla.
Aineiston käännösstrategioiden tuottamista käännösratkaisuista neljä tyypillisintä ratkaisua ovat verbiketju, yksiosainen finiittiverbi, koko nominaalimuotoa kantavan sanan poisto sekä liittotempus. Aineiston tyypillisimmät käännösratkaisut vastaavat pitkälti selkokielen kriteereitä ja siten tekstien oletettua skoposta, ymmärrettävyyttä. Käännösratkaisujen tarkastelu osoittaa kuitenkin myös, etteivät ratkaisut ole missään tilanteissa yksiselitteisiä, vaan niiden vaikutuksia on arvioitava pidemmälle kuin vain itse nominaalimuotoiseen ilmaukseen. Erityisesti on huomioitava, etteivät useampiosaisten nominaalimuotoisten ilmausten osat ole tarpeettomasti erillään tai tarpeettoman kaukana toisistaan sekä etteivät uutta sivulausetta edellyttävät käännösratkaisut tuota liikaa sellaisia virkkeitä, joissa on useampi kuin yksi sivulause.
Toistaiseksi osittain epäselviksi jäävät verbiliittojen ja verbiketjujen ymmärrettävyys suhteessa toisiinsa sekä elliptisten ilmausten soveltuvuus selkokieleen. Tulevaisuudessa näitä kahta voisikin tarkastella lähemmin. Toisaalta myös käännöstieteellisessä näkökulmassa riittää varmasti myös vielä paljon tarkasteltavaa.
Tutkielmassani selvitän, eroavatko informoivien selkokielisten viranomaistekstien nominaalimuotojen määrät niiden yleiskielisistä vastineista ja millä tavalla. Selvitän myös, minkälaisia käännösstrategioita nominaalimuotojen kohdalla on käytetty ja minkälaisiin käännösratkaisuihin niiden osalta on päädytty. Lisäksi arvioin, miten tehdyt käännösratkaisut suhteutuvat selkokielen kriteereihin, jotka tässä tutkimuksessa ovat kriteereinä myös selkokielisten kohdetekstien oletetulle skopokselle, ymmärrettävyydelle.
Tutkimuksen aineisto koostuu yhteensä 16 selko- ja yleiskielisestä tekstistä eli yhteensä 8 tekstiparista ja niissä esiintyvistä nominaalimuodoista. Aineiston tekstiparit on kohdennettu virke kerrallaan, ja teksteissä esiintyviä nominaalimuotoja tarkastellaan sekä koko aineiston tasolla että vain sisällöllisesti ekvivalentilla tasolla. Aineistosta tuotetaan sekä määrällistä että laadullista tietoa. Käännöstieteen puolelta hyödynnän erityisesti ekvivalenssin käsitettä ja skoposteoriaa. Selkokielen tutkimuksen puolelta hyödynnän puolestaan erityisesti selkokielen mittarissa määriteltyjä selkokielen kriteereitä sekä muuta tutkimukseen pohjaavaa tietoa selkokielestä.
Tutkimustulokset osoittavat, että aineiston selkokielisissä teksteissä käytetään nominaalimuotoja lähes yhtä paljon kuin aineiston yleiskielisissäkin teksteissä. Sen sijaan vaikeiksi katsottuja nominaalimuotoja käytetään aineiston selkokielisissä teksteissä huomattavasti aineiston yleiskielisiä tekstejä vähemmän. Tutkimustulokset osoittavat myös, että aineiston selkokielisissä teksteissä yleiskielisten tekstien nominaalimuotojen kohdalla on käytetty seuraavia käännösstrategioita: nominaalimuodon säilymistä samana, nominaalimuodon poistoa, nominaalimuodon lisäystä sekä nominaalimuodon korvausta toisella nominaalimuodolla.
Aineiston käännösstrategioiden tuottamista käännösratkaisuista neljä tyypillisintä ratkaisua ovat verbiketju, yksiosainen finiittiverbi, koko nominaalimuotoa kantavan sanan poisto sekä liittotempus. Aineiston tyypillisimmät käännösratkaisut vastaavat pitkälti selkokielen kriteereitä ja siten tekstien oletettua skoposta, ymmärrettävyyttä. Käännösratkaisujen tarkastelu osoittaa kuitenkin myös, etteivät ratkaisut ole missään tilanteissa yksiselitteisiä, vaan niiden vaikutuksia on arvioitava pidemmälle kuin vain itse nominaalimuotoiseen ilmaukseen. Erityisesti on huomioitava, etteivät useampiosaisten nominaalimuotoisten ilmausten osat ole tarpeettomasti erillään tai tarpeettoman kaukana toisistaan sekä etteivät uutta sivulausetta edellyttävät käännösratkaisut tuota liikaa sellaisia virkkeitä, joissa on useampi kuin yksi sivulause.
Toistaiseksi osittain epäselviksi jäävät verbiliittojen ja verbiketjujen ymmärrettävyys suhteessa toisiinsa sekä elliptisten ilmausten soveltuvuus selkokieleen. Tulevaisuudessa näitä kahta voisikin tarkastella lähemmin. Toisaalta myös käännöstieteellisessä näkökulmassa riittää varmasti myös vielä paljon tarkasteltavaa.