Toisen sopijapuolen myötävaikuttava laiminlyönti sopimusrikkomuksessa : Analyysi kansainvälisen kauppalain 80 artiklan soveltamisalan laajuudesta
Parantainen, Siiri (2024-05-30)
Toisen sopijapuolen myötävaikuttava laiminlyönti sopimusrikkomuksessa : Analyysi kansainvälisen kauppalain 80 artiklan soveltamisalan laajuudesta
(30.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061048655
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061048655
Tiivistelmä
Työssä tarkastellaan kansainvälisen kauppalain eli CISG:n 80 artiklan soveltamisalan laajuutta. 80 artiklan CISG nojalla sopijapuoli menettää oikeutensa vedota oikeussuojakeinoihin sopimuskumppaninsa sopimusrikkomuksessa, mikäli hän on itse aiheuttanut kyseisen sopimusrikkomuksen. 80 artiklan kohdalla on kuitenkin kiistanalaista, soveltuuko se tilanteisiin, joissa molemmat osapuolet ovat myötävaikuttaneet sopimusrikkomuksen syntymiseen. ON-työ on rajattu koskemaan tilannetta, jossa toisen sopijapuolen myötävaikutus tapahtuu laiminlyönnin kautta.
ON-työn johtopäätös on, että 80 artikla CISG ei itsessään aseta estettä jaetun vastuun soveltamiselle. Koska 80 artiklan soveltamisen edellytyksenä kuitenkin on riittävä syy-yhteys, artiklan soveltaminen on käytännössä haastavaa, sillä syy-yhteyden toteen näyttäminen on jaetun vastuun tilanteissa vaikeaa. Tällöin vastuuta sopimusrikkomuksesta on mahdollista jakaa 80 artiklan CISG alla piilevän vilpittömän mielen suojan perusteella tai 77 artiklan CISG vahingon rajoittamisvelvollisuuden nojalla.
Kun verrataan 80 sekä 77 artiklaa CISG toisiinsa, on huomioitava, että 80 artikla koskee kaikkia oikeussuojakeinoja mutta 77 artikla perinteisen käsityksen mukaan ainoastaan vahingonkorvausvelvollisuutta. Oman haasteensa jaetun vastuun tilanteisiin muodostaa se, että myötävaikutus tapahtuu ennen sopimusrikkomusta mutta vahingon rajoittamisvelvollisuuden voidaan katsoa alkavan vasta sopimusrikkomustilanteesta. Työn johtopäätöksenä on näin ollen, että 80 artiklan CISG alla piilevä vilpittömän mielen suoja soveltuu kansainvälisen kauppalain kontekstissa parhaiten tilanteeseen, jossa toinen sopijapuoli on laiminlyönnillään myötävaikuttanut sopimusrikkomuksen syntymiseen. Vilpittömän mielen suojan kautta vastuuta on mahdollista jakaa osapuolten välillä.
ON-työn johtopäätös on, että 80 artikla CISG ei itsessään aseta estettä jaetun vastuun soveltamiselle. Koska 80 artiklan soveltamisen edellytyksenä kuitenkin on riittävä syy-yhteys, artiklan soveltaminen on käytännössä haastavaa, sillä syy-yhteyden toteen näyttäminen on jaetun vastuun tilanteissa vaikeaa. Tällöin vastuuta sopimusrikkomuksesta on mahdollista jakaa 80 artiklan CISG alla piilevän vilpittömän mielen suojan perusteella tai 77 artiklan CISG vahingon rajoittamisvelvollisuuden nojalla.
Kun verrataan 80 sekä 77 artiklaa CISG toisiinsa, on huomioitava, että 80 artikla koskee kaikkia oikeussuojakeinoja mutta 77 artikla perinteisen käsityksen mukaan ainoastaan vahingonkorvausvelvollisuutta. Oman haasteensa jaetun vastuun tilanteisiin muodostaa se, että myötävaikutus tapahtuu ennen sopimusrikkomusta mutta vahingon rajoittamisvelvollisuuden voidaan katsoa alkavan vasta sopimusrikkomustilanteesta. Työn johtopäätöksenä on näin ollen, että 80 artiklan CISG alla piilevä vilpittömän mielen suoja soveltuu kansainvälisen kauppalain kontekstissa parhaiten tilanteeseen, jossa toinen sopijapuoli on laiminlyönnillään myötävaikuttanut sopimusrikkomuksen syntymiseen. Vilpittömän mielen suojan kautta vastuuta on mahdollista jakaa osapuolten välillä.