Turvallisuusuhkat limittyvät - sekoittuvatko viranomaisten roolit : Diskurssianalyysi viranomaisten rajapintaan sijoittuvien toimivaltuuksien perustelemisesta eräissä hallituksen esityksissä

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan hybridiuhkien torjuntaan liittyvien ja turvallisuusviranomaisten rajapintaan sijoittuvien toimivaltuuksien kehittämisen vaikutuksia viranomaisten rooleihin. Tutkimuksessani haluan selvittää, millaisia puhetapoja tutkimuksen kohteeksi valikoiduissa lainvalmisteluaineistoissa ilmenee viranomaisten rooleihin tai niiden keskinäisiin muutoksiin liittyen. Millaisia perusteluja lainvalmistelussa on käytetty ja nouseeko tutkittavasta aineistosta puhetapoja koskien lakiuudistusten mahdollisia vaikutuksia turvallisuusviranomaisten rooleihin ja sen kautta kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksiin. Tutkimukseni teoriaohjaavana taustana ovat turvallisuusviranomaisten kuten poliisin ja sotilaiden toimivaltuuksien käytön toisistaan poikkeavat lähtökohdat. Kun viranomaisten tehtävien välisen rajapinnan katsotaan hybridiuhkien myötä osin hämärtyvän, mielenkiinto tutkielmassani kohdistuu siihen, nähdäänkö muutoksen laajentavan sotilasviranomaisten toimivaltuuksia sisäisen turvallisuuden kentälle. Valtioneuvoston vuonna 2022 laatiman ajankohtaisselonteon mukaan eurooppalainen turvallisuusympäristö on viime vuosina ollut muutoksessa ja sen myötä Suomen ja Euroopan lähialueiden turvallisuustilanteen on katsottu olevan epävakaa ja muuttuneen vaikeasti ennakoitavaksi. Sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden uhkat ovat limittyneet keskenään ja niiden välinen raja on hämärtynyt. Hybridivaikuttamisessa ulkoinen toimija tietoisesti hyödyntää viranomaisten välisiä rajapintoja peitellysti toimien. Kun rajat hämärtyvät on olemassa riski, että torjunta keinoja kehitettäessä myös viranomaisten roolit limittyvät ja sotilaallisten toimivaltuuksien käyttöala laajenee yleisen järjestyksen ja turvallisuuden alueelle. Varautumista on vahvistettu viime vuosina muun muassa lainsäädäntöä ja esimerkiksi viranomaisten toimivaltuuksia kehittämällä. Tutkimuksessani olen tunnistanut seitsemän lainsäädäntöhanketta, joissa muutoksen myötä on säädetty sellaisista turvallisuusviranomaisten toimivaltuuksista, joilla katson olevan vaikutuksia poliisille perinteisesti kuuluvan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen osalta. Tunnistamistani hankkeista olen valinnut tarkastelun kohteeksi aluevalvontalain muutosta koskevan hallituksen esityksen (HE 56/2017 vp) sekä Puolustusvoimien virka apua poliisille koskevan esityksen (HE 106/2021 vp). Empiirisenä aineistona käytän valittuihin lainsäädäntöehdotuksiin liittyvää lainvalmisteluaineistoa, sisältäen hallituksen esitykset sekä niistä annettuja lausuntoja. Tutkimusmenetelmänä on tutkimusaineiston laadullinen ja teoriaohjaava sisällönanalyysi. Varsinaisena analyysimenetelmänä käytän diskurssianalyysia, jolla pyrin tunnistamaan aineistosta puhetapoja, jotka liittyvät lakiuudistusten välittömiin tai välillisiin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin. Tutkimuksen tulosten perusteella oli todettavissa, että viranomaisten roolien säilyttäminen selkeinä nousi aineistossa selkeästi esiin. Se nähtiin osin haasteena ja laajasti sen merkitystä korostettiin. Kuitenkin tuo keskustelu pääosin väistyi varsin vahvan ja hallitsevan turvallisuusympäristön muutoksia ja sen aiheuttamia muutostarpeita koskevan diskurssin alta. Tärkeänä huomiona nousi esiin, että käytännön tilanteissa toimivaltaisen viranomaisen tunnistaminen jää viranomaisyhteistyön varaan.