Hoitotyön interventiot unettomuuden hoidossa - Kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Unettomuus on huomattava kansanterveydellinen ongelma, joka koskettaa suurta osaa väestöstä jossain elämänvaiheessa. Pitkäkestoisen unettomuuden ensisijaisina hoitomuotoina pidetään lääkkeettömiä psykologisia menetelmiä. Tutkituimpia ja tehokkaimpia ovat kognitiivisen käyttäytymisterapian unettomuuden hoitoon kehitetyt menetelmät. Tämän tutkielman tarkoitus oli kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla selvittää, minkälaisia hoitotyön interventioita on käytetty aikuisten univaikeuksien hoidossa ja mitä muutoksia aikuisten univaikeuksissa tapahtuu interventioiden jälkeen. Tiedonhaku toteutettiin maaliskuussa 2024 neljässä terveys- ja hoitotieteen tietokannassa, jotka olivat PubMed, CINAHL, Cochrane ja Medic. Tiedonhaku tuotti 869 tutkimusartikkelia, joista mukaanotto- ja poissulkukriteerien mukaisesti analysoitavaksi valikoitui yhdeksän artikkelia. Artikkelit arvioitiin JBI-arviointikriteerien avulla laadukkaiksi tutkimuksiksi. Artikkelit analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä ja lisäksi hyödynnettiin Template for Intervention Description and Replication (TIDieR) -tarkistuslistaa. Tutkimuksissa käytetyt interventiot olivat kognitiivinen käyttäytymisterapia unettomuuden hoitoon (CBT-I), unen rajoitushoito (SRT) sekä ”Zero-time Exercise”-harjoitteet (ZTEx). Valtaosa (n=7) tässä tutkielmassa analysoiduista tutkimuksista käsittelivät kognitiivista käyttäytymisterapiaa unettomuuden hoitoon. Analysoidut interventiot olivat kestoltaan ja toteutustavoiltaan samankaltaisia. Kaikki toteutuivat muutamien viikkojen aikana ja toteuttavat henkilöt olivat lyhyen lisäkoulutuksen saaneita sairaanhoitajia. Intervention pituudella tai sairaanhoitajien koulutuksen määrällä ei näyttänyt olevan selkeää vaikutusta interventioiden tuloksiin. Jokaisella tarkastelulla interventiolla saavutettiin parannusta potilaiden unettomuusoireisiin kontrolliryhmiin verrattuna. CBT-I-intervention jälkeen potilaat saivat helpotusta unettomuusoireisiin ja vaikutukset kestivät ainakin 6–12 kuukautta. Yhteenvetona tämän tutkielman pohjalta voidaan todeta, että lääkkeettömiä hoitotyön interventiota unettomuuteen on tutkittu ja ne ovat osoittautuneet tehokkaiksi. Interventioiden toteutuksesta on saatavilla runsaasti tietoa. Siitä huolimatta ne vaikuttaisivat silti olevan huonosti potilaiden saatavilla. Jatkotutkimusehdotuksena tämän tutkielman perusteella on mahdollinen tutkimus siitä, mitkä tekijät vaikuttavat unettomuuden lääkkeettömän hoidon käyttöönottoon. Jatkossa olisi myös tarpeen lisätutkimukset kevyempien interventioiden toteutuksesta sekä unettomuuteen yhteydessä oleviin elämäntapoihin kohdistuvien interventioiden kehittäminen ja testaaminen.