Avustavan ja valmistelevan toiminnan poikkeus kiinteän toimipaikan pääsäännöstä : Tarkastelu kotitoimiston erityistilanteen näkökulmasta

Abstract

Notaarityö käsittelee kiinteän toimipaikan muodostumista ja sitä koskevaa vero-oikeudellista sääntelyä sekä OECD:n malliverosopimuksen mukaista avustavan ja valmistelevan toiminnan poikkeusta. Tarkoituksena on tarkastella, miten avustavan ja valmistelevan toiminnan poikkeusta on käytetty kotitoimistoa koskevissa tapauksissa. Seminaarityön metodi on lainopillinen Kiinteän toimipaikan muodostuminen edellyttää liikepaikan ajallista ja maantieteellistä pysyvyyttä. Liikepaikan on oltava yhdistettävissä maantieteelliseen sijaintiin, ja sen kautta on harjoitettava yrityksen liiketoimintaa. Avustava ja valmisteleva toiminta on sellaista liiketoiminnan tukea, jonka yhteys pääliiketoimintaan on etäisempi. Tästä johtuen on katsottu, että tällainen liiketoiminta ei muodosta toiseen valtioon kiinteää toimipaikkaa. Usein raja yrityksen pääliiketoiminnan ja sitä tukevien toimintojen välillä on tulkinnanvarainen. Mahdollisuutta sille, että kotitoimistoon muodostuisi kiinteä toimipaikka, ei ole konkreettisesti tarkasteltu oikeuskäytännössä kuin muutamaan otteeseen. Verohallinto on antanut asiaan oman tulkintalinjansa ja OECD:n kommentaarissa on myös annettu asiaan tulkintaohjeita. Ohjeistuksesta huolimatta etenkin kotitoimistosta harjoitetun liiketoiminnan luonteen arviointi vaatii tukea myös muusta oikeuskäytännöstä. Tästä johtuen tarkastelen avustavan ja valmistelevan toiminnan kriteeriä ja siihen liittyvää oikeuskäytäntöä, tarkoituksenani tarkastella avustavan toiminnan ja pääliiketoiminnan rajaa kotitoimiston tilannetta ajatellen.

The bachelor’s thesis explores the formation of permanent establishments, the international regulations concerning them, and the exemption for auxiliary and preparatory activities under the OECD Model Tax Convention. The aim is to examine how the auxiliary and preparatory activities as an exemption has been used in cases where a permanent establishment almost was established in an individual’s home office.

The establishment of a fixed place of business presupposes a temporary place of business with a certain geographical permanence. The place of business must be linked to the geographical location and through it, the enterprise must carry on its business activities. Auxiliary and preparatory activities are only remotely linked to the main business activities and have a secondary role when it comes to generating profits. Consequently, it has been held that such business activities do not constitute a permanent establishment in the contracting state. Often the boundary between the main business of the enterprise and the supporting activities demands case-by-case assessment.

The possibility of a home office becoming a fixed establishment has not been examined in the case law except on a few occasions. The tax administration has given its own interpretation and the OECD commentary has also guided on this issue. However, the issue also requires support from other case law. Therefore, I will examine the criteria for auxiliary and preparatory activities and related case law to examine the relationship between auxiliary and principal activities.