Kaksikielisten lasten kielenvaihtokokemuksen yhteys kielenvaihto- ja toiminnanohjaustehtävissä suoriutumiseen
Ahonen, Silja (2024-06-16)
Kaksikielisten lasten kielenvaihtokokemuksen yhteys kielenvaihto- ja toiminnanohjaustehtävissä suoriutumiseen
(16.06.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024062056089
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024062056089
Tiivistelmä
Tässä katsauksessa tarkasteltiin kaksikielisten lasten kielenvaihtokokemuksen yhteyttä toiminnanohjaus- ja kielenvaihtotehtävissä suoriutumiseen. Aikaisemmat tutkimukset ovat keskittyneet yksi- ja monikielisten toiminnanohjaustehtävien tulosten eroihin ja painottuneet kiistellyn kaksikielisyysedun tarkasteluun. Mikäli kielenvaihtaminen harjaannuttaa yleistä toiminnanohjausta, kuten harjoitushypoteesin mukaisesti oletetaan, pystytään vertailemaan kielenvaihtomäärältään eroavien kaksikielisten suorituksia sekä kielenvaihto- että toiminnanohjaustehtävissä. Monet kielenvaihtokokemuksen huomioivista tutkimuksista on toteutettu aikuisväestön keskuudessa, mutta tilastojen valossa kaksikielisyystutkimusta on syytä tehdä etenkin lasten parissa.
Aineistohaku toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena kuudessa tietokannassa, joita olivat PubMed, PsycInfo, Linguistics and Language Behavior Abstracts, ERIC, Modern Language Association ja Scopus. Aineistohaku tuki ennakkokäsitystä siitä, että aikaisempaa tutkimusta, joka keskittyy lapsiin ja huomioi molemmat katsauksen tehtävätyypeistä sekä kielenvaihtokokemuksen, on rajallisesti. Mukaan valikoitui yhdeksän vertaisarvioitua tutkimusta. Haun tuloksena monikielisyys päätettiin katsauksessa sisällyttää kaksikielisyyden termiin, sillä aineisto koostui nimenomaan kielipareja tarkastelevista tutkimuksista.
Kielenvaihtokokemukseltaan toisistaan poikkeavat kaksikieliset on katsauksessa luokiteltu neljään ryhmään L2-kielen altistusiän ja kielitaitojen välisen tasoeron mukaan. Harjoitushypoteesin perusteella oletettiin, että määrällisesti suurempi kielenvaihtokokemus on yhteydessä parempiin tuloksiin paitsi kielenvaihto- myös toiminnanohjaustehtävissä. Samoin tehtiin oletus, että varhain ja/tai tasapainoisesti kaksikielistyneillä on enemmän kielenvaihtokokemusta kuin dominoivasti ja/tai myöhään kaksikielistyneillä. Aineiston pieni koko ja aineistossa kaksikielisyyden alakategorioille esitettyjen määritelmien moninaisuus huomioiden tuloksista voidaan tehdä ainoastaan äärimmäisen varovaisia johtopäätöksiä.
Kuudessa tutkimuksessa kielenvaihtokokemuksella raportoitiin olevan osittainen yhteys toiminnanohjaustehtävässä suoriutumiseen, mutta yhteys ei ollut samansuuntainen kielenvaihtokokemukseltaan yhteneväisten kaksikielisyysryhmien kesken. Katsauksen tulokset eivät tue harjoitushypoteesia. Lisäksi neljässä tutkimuksessa raportoitiin kielellisten taitojen korostuneesta merkityksestä joko tehtävissä hyvin suoriutumiseksi tai tilastollisesti merkittävän yhteyden löytymiseksi eri tehtävätyyppien väliltä. Katsauksen tulosten mukaan kielitaidon vaikutusta kielenvaihtokokemukseen ja tehtävissä suoriutumiseen on syytä tutkia lisää. Johtopäätösten tekemistä vaikeuttaa ja niiden luotettavuutta heikentää se, että katsauksessa varhain kaksikielistyneiden tutkimustulokset olivat keskenään ristiriitaisia, saman tutkimuksen tutkittavat kuuluivat useisiin kaksikielisyysryhmiin ja tasapainoisesti kaksikielistyneitä tutkittavia oli mukana vain kahdessa tutkimuksessa.
Aineistohaku toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena kuudessa tietokannassa, joita olivat PubMed, PsycInfo, Linguistics and Language Behavior Abstracts, ERIC, Modern Language Association ja Scopus. Aineistohaku tuki ennakkokäsitystä siitä, että aikaisempaa tutkimusta, joka keskittyy lapsiin ja huomioi molemmat katsauksen tehtävätyypeistä sekä kielenvaihtokokemuksen, on rajallisesti. Mukaan valikoitui yhdeksän vertaisarvioitua tutkimusta. Haun tuloksena monikielisyys päätettiin katsauksessa sisällyttää kaksikielisyyden termiin, sillä aineisto koostui nimenomaan kielipareja tarkastelevista tutkimuksista.
Kielenvaihtokokemukseltaan toisistaan poikkeavat kaksikieliset on katsauksessa luokiteltu neljään ryhmään L2-kielen altistusiän ja kielitaitojen välisen tasoeron mukaan. Harjoitushypoteesin perusteella oletettiin, että määrällisesti suurempi kielenvaihtokokemus on yhteydessä parempiin tuloksiin paitsi kielenvaihto- myös toiminnanohjaustehtävissä. Samoin tehtiin oletus, että varhain ja/tai tasapainoisesti kaksikielistyneillä on enemmän kielenvaihtokokemusta kuin dominoivasti ja/tai myöhään kaksikielistyneillä. Aineiston pieni koko ja aineistossa kaksikielisyyden alakategorioille esitettyjen määritelmien moninaisuus huomioiden tuloksista voidaan tehdä ainoastaan äärimmäisen varovaisia johtopäätöksiä.
Kuudessa tutkimuksessa kielenvaihtokokemuksella raportoitiin olevan osittainen yhteys toiminnanohjaustehtävässä suoriutumiseen, mutta yhteys ei ollut samansuuntainen kielenvaihtokokemukseltaan yhteneväisten kaksikielisyysryhmien kesken. Katsauksen tulokset eivät tue harjoitushypoteesia. Lisäksi neljässä tutkimuksessa raportoitiin kielellisten taitojen korostuneesta merkityksestä joko tehtävissä hyvin suoriutumiseksi tai tilastollisesti merkittävän yhteyden löytymiseksi eri tehtävätyyppien väliltä. Katsauksen tulosten mukaan kielitaidon vaikutusta kielenvaihtokokemukseen ja tehtävissä suoriutumiseen on syytä tutkia lisää. Johtopäätösten tekemistä vaikeuttaa ja niiden luotettavuutta heikentää se, että katsauksessa varhain kaksikielistyneiden tutkimustulokset olivat keskenään ristiriitaisia, saman tutkimuksen tutkittavat kuuluivat useisiin kaksikielisyysryhmiin ja tasapainoisesti kaksikielistyneitä tutkittavia oli mukana vain kahdessa tutkimuksessa.