Omistuksenpidätysehtoon liittyvät ongelmat kansainvälisessä kaupassa : Ratkaisumahdollisuuksien arviointia omaehtoisen harmonisoinnin keinoin
Meskanen, Erika (2024-05-24)
Omistuksenpidätysehtoon liittyvät ongelmat kansainvälisessä kaupassa : Ratkaisumahdollisuuksien arviointia omaehtoisen harmonisoinnin keinoin
(24.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024062457511
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024062457511
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on omistuksenpidätysehdosta aiheutuvat ongelmat kansainvälisessä kaupassa sekä niiden ratkaisumahdollisuudet omaehtoisen harmonisoinnin keinoin. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten Suomen omistuksenpidätysehtoa koskeva oikeustila vertautuu suhteessa muiden vertailuun valittujen Euroopan valtioiden oikeustilaan, sekä arvioida Suomen omistuksenpidätysehtoa koskevan oikeustilan kehitysmahdollisuuksia ja kehityksen mahdollista suuntaa.
Omistuksenpidätysehto on monissa valtioissa laajasti käytetty vakuuskeino. Sitä voidaan kuitenkin pitää jokseenkin epävarmana kansainvälisessä kaupassa, sillä sen haltijalleen tuoma oikeus vaihtelee kansallisesti eri lainsäädäntöalueiden välillä johtaen epävarmaan täytäntöönpanokykyyn ja odottamattomiin oikeuksien menetyksiin. Omistuksenpidätysehdosta kansainvälisessä kaupassa aiheutuvat ongelmat juontavat juurensa kansainvälisen yksityisoikeuden lainvalintasääntöihin, vaikka normatiivisesti ongelmien ydin on aineellisten oikeusien eroavaisuuksissa. Ongelmat näyttäytyvät sivullissuhteissa, sillä asianosaissuhteeseen sovellettava laki voidaan Rooma I -asetuksen 3 artiklan mukaisesti määritellä osapuolten välisellä sopimuksella.
Tutkimus on luonteeltaan oikeusdogmaattinen, jonka lisäksi siihen sisältyy vertailevaa sekä de lege ferenda -metodiikkaa. Lähdeaineistona on käytetty Suomen, Ruotsin, Saksan, Itävallan, Ranskan ja Englannin oikeuskirjallisuutta, lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä sekä EU:n sääntelyä ja lainvalmisteluasiakirjoja.
Tutkielman perusteella voitaisiin katsoa, että Suomen omistuksenpidätysehdon sivullissitovuutta koskeva oikeustila saattaa näyttäytyä jokseenkin epämodernina. Erityisesti konkurssilain 5 luvun 7 §:n 2 momentin säännös, jonka mukaan omistuksenpidätysehto on konkurssipesää kohtaan tehoton, mikäli velallisella on omistuksenpidätysehdosta huolimatta oikeus luovuttaa omaisuus edelleen, liittää se muuhun omaisuuteen tai muutoin määrätä omaisuudesta omistajan tavoin, voisi vaatia kriittistä arviointia.
Omistuksenpidätysehto on monissa valtioissa laajasti käytetty vakuuskeino. Sitä voidaan kuitenkin pitää jokseenkin epävarmana kansainvälisessä kaupassa, sillä sen haltijalleen tuoma oikeus vaihtelee kansallisesti eri lainsäädäntöalueiden välillä johtaen epävarmaan täytäntöönpanokykyyn ja odottamattomiin oikeuksien menetyksiin. Omistuksenpidätysehdosta kansainvälisessä kaupassa aiheutuvat ongelmat juontavat juurensa kansainvälisen yksityisoikeuden lainvalintasääntöihin, vaikka normatiivisesti ongelmien ydin on aineellisten oikeusien eroavaisuuksissa. Ongelmat näyttäytyvät sivullissuhteissa, sillä asianosaissuhteeseen sovellettava laki voidaan Rooma I -asetuksen 3 artiklan mukaisesti määritellä osapuolten välisellä sopimuksella.
Tutkimus on luonteeltaan oikeusdogmaattinen, jonka lisäksi siihen sisältyy vertailevaa sekä de lege ferenda -metodiikkaa. Lähdeaineistona on käytetty Suomen, Ruotsin, Saksan, Itävallan, Ranskan ja Englannin oikeuskirjallisuutta, lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä sekä EU:n sääntelyä ja lainvalmisteluasiakirjoja.
Tutkielman perusteella voitaisiin katsoa, että Suomen omistuksenpidätysehdon sivullissitovuutta koskeva oikeustila saattaa näyttäytyä jokseenkin epämodernina. Erityisesti konkurssilain 5 luvun 7 §:n 2 momentin säännös, jonka mukaan omistuksenpidätysehto on konkurssipesää kohtaan tehoton, mikäli velallisella on omistuksenpidätysehdosta huolimatta oikeus luovuttaa omaisuus edelleen, liittää se muuhun omaisuuteen tai muutoin määrätä omaisuudesta omistajan tavoin, voisi vaatia kriittistä arviointia.