Yläkoulun opettajien näkemyksiä koulukiusaamisesta ja sosiaalisen median vaikutuksesta koulukiusaamiseen

Abstract

Pro gradu-tutkielmassamme keskeisenä lähtökohtana on ollut selvittää yläkoulussa työskentelevien opettajien näkemyksiä koulukiusaamisesta sekä sosiaalisen median käytön yhteydestä koulukiusaamiseen. Tarkemmin syventymällä haastattelun keinoin opettajien näkemyksiin pyrimme selvittämään, miten koulukiusaaminen ja sosiaalinen media ovat yhteydessä toisiinsa sekä miten sosiaalisen median haittavaikutuksia voisi mahdollisesti ehkäistä. Haastattelumme jakautui kolmeen eri pääteemaan: koulukiusaaminen, sosiaalinen media sekä mediakasvatus. Näiden kolmen eri teeman kautta loimme haastattelukysymykset siten, että pyrimme vastaamaan tutkimuskysymyksiimme. Pro gradu-tutkielmamme voidaan katsoa olevan laadullinen tutkimus. Toteuttamaamme haastatteluun osallistui yhteensä 6 opettajaa, joiden työuran kesto vaihteli 5 ja 33 vuoden välillä, keskiarvollisesti työuran kesto oli 14,5 vuotta. Menetelmän myötä esille nousi monia näkemyksiä ja huolia, joita opettajilla oli koulussa tapahtuvaa kiusaamista sekä nuorten sosiaalisen median käyttöä kohtaan. Haastattelun tuomien tulosten perusteella vahvistui kuva muun muassa kiusaamisen muodoista, kuten epäsuorasta ja suorasta kiusaamisesta, kuin myös henkisestä ja fyysisestä kiusaamisesta. Näitä eri kiusaamisen muotoja tuli esille myös tutkielmamme teoreettisessa viitekehyksessä, jotka siten kytkeytyivät haastattelusta saatuun aineistoon. Lisäksi opettajien esiintuomat tapausesimerkit loivat kuvaa eri kiusaamisen muodoista. Sosiaalisen median näkökulmasta opettajat mainitsivat haastattelussa suureksi huolekseen muun muassa anonymiteetin ja sen piirteen, että monet nuoret kokivat, ettei sosiaalisessa mediassa ole tarpeellista noudattaa samanlaisia käytöstapoja, kuin kouluympäristössä. Haastatellut opettajat kuitenkin toteuttivat mediakasvatusta, jonka näkivät kuitenkin keskeisenä keinona ohjatessaan nuoria asianmukaiseen sosiaalisen median käyttämiseen. Opettajien tulkinta mediakasvatuksesta pohjautui konkreettisesti lähdekriittisyyden sekä tunne- ja vuorovaikutustaitojen harjoitteluun ja netikettiin tutustumiseen sekä näiden menetelmien merkitys nähtiin keskeisenä nettikiusaamisen ennaltaehkäisemisen näkökulmasta.