Parisuhdeväkivallan vaikutus raiskausrikostunnusmerkistön vapaaehtoisen osallistumistahdon arvioinnissa

Abstract

Parisuhdeväkivallalle ominaista on usein väkivallan toistuvuus, jatkuvaluonteisuus sekä väkivallalla määriteltyjen valta-asemien epäsuhtaisuus. Parisuhdeväkivalta voi eri muodoissaan vaikuttaa uhrin autonomiaan ja sitä kautta uhrin mahdollisuuksiin muodostaa ja ilmaista tahtoaan. Vuoden 2023 alusta voimaan astuneen raiskaustunnusmerkistön mukaan raiskauksen tekotapana on sukupuoliyhteys, joka perustuu puuttuvaan vapaaehtoisuuteen. Tutkielmassa tavoitteenani on selvittää, miten raiskausrikostunnusmerkistö kykenee tunnistamaan väkivaltaisesta parisuhteesta johtuvia näennäisen vapaaehtoisen osallistumisen tilanteita. Kyse on siis siitä, mikä voidaan tulkita väkivaltaisessa parisuhteessa vapaaehtoisuuden ilmaisuksi sukupuoliyhteyteen ja milloin taas osallistumista sukupuoliyhteyteen ei voida pitää vapaaehtoisena tällaisesta ilmaisusta huolimatta. Tutkielmassa tarkoituksenani on myös tuoda esiin parisuhdeväkivallan kontekstiin ja raiskaustunnusmerkistön risteyskohtaan liittyviä haasteita.

Lähestyn tutkielmassani tutkimusaihetta hyödyntäen rikoslainopillista tutkimussuuntausta. Tutkielmassa systematisoin ja tulkitsen raiskausrikoksen tunnusmerkistötekijöitä, varsinkin vapaaehtoisen osallistumisen, pelkotilan, muun rinnastettavan syyn ja uhkauksella pakottamisen käsitteitä, ja arvioin parisuhdeväkivallan vaikutusta näiden tunnusmerkistötekijöiden täyttymisessä. Tutkielmassa annan tulkintasuosituksia parisuhdeväkivallan vaikutusten huomioon ottamisesta raiskausrikostunnusmerkistöä sovellettaessa ja nostan esiin tunnusmerkistön ja parisuhdeväkivallan risteyskohtaan liittyviä haasteita. Tutkimuskysymykseeni vastaamiseksi tutkimusaineistoni koostuu pääosin rikoslainopilliselle tutkimukselle keskeisistä lähteistä: lainsäädännöstä, lain esitöistä sekä oikeuskirjallisuudesta. Kuitenkaan oikeuskäytäntö ei tässä tutkielmassa ole keskeisessä roolissa, koska uutta raiskausrikostunnusmerkistöä soveltavaa korkeampien oikeusasteiden oikeuskäytäntöä ei ole ehtinyt kertyä. Tärkeimpiä oikeuskirjallisuuslähteinä tutkielmassani ovat muun muassa Minni Leskisen väitöskirja ”Seksuaalinen itsemääräämisoikeus: Rikosoikeuden muutos ja feministisen oikeusfilosofian mahdollisuus” (2022) sekä Timo Ojalan teos ”Seksuaalirikokset” (2022).

Tutkielmani perusteella raiskausrikostunnusmerkistön 2 momentin 2 kohdan uhkauksella pakottaminen sekä 2 momentin 3 kohdan palkotilaa ja ”muuta rinnastettavaa syytä” koskevat tunnusmerkistötekijät voivat teosta riippuen soveltua parisuhdeväkivallan näennäisen suostumuksen tilanteiden arviointiin. Koska väkivaltainen parisuhde voi sisältää pitkäkestoista väkivallan uhkaa ja pakon jatkumoa, voi rikoslain kyky tunnistaa suhteen olosuhteita ja siten myös uhrin vapaaehtoisuuteen vaikuttavia tekijöitä muodostua kuitenkin ongelmalliseksi, sillä rikosoikeudessa tekoja arvioidaan usein pistemäisesti. Tutkielmani perusteella voidaan todeta, että väkivaltaisessa parisuhteessa tehtyjen raiskausrikosten arvioinnin tulee olla kontekstisensitiivistä, jotta nykyisellä raiskaussäännöksellä kyettäisiin mahdollisimman hyvin tavoittamaan myös näennäisen suostumuksen tilanteet ja ymmärtämään parisuhdeväkivallan uhrin tahdon ilmaisuun vaikuttavia tekijöitä.