Alaikäisten nuorten opioidikorvaushoito : Saatavuus, toteuttaminen, tuloksellisuus ja hoidon onnistumiseen yhdistetyt tekijät

Abstract

Nuorten opioidien ongelmakäyttö ja yliannostuskuolemat ovat viime vuosina lisääntyneet Suomessa. Opioidikorvaushoidolla on todettu useita hyötyjä aikuisten opioidiriippuvuuden hoidossa, mutta alaikäisten opioidikorvaushoidosta on ollut saatavilla niukasti tietoa suomenkielisessä kirjallisuudessa. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella ulkomaista kirjallisuutta alaikäisten opioidikorvaushoidon saatavuudesta, toteuttamisesta, tuloksellisuudesta ja onnistumiseen yhdistetyistä tekijöistä. Kirjallisuuskatsaus suoritettiin hakemalla aihepiirin julkaisuja Cochrane-, Embase-, PubMed- ja Web of Science -hakupalveluista sekä sieltä poimittujen julkaisujen lähdeluetteloista. Sisäänottokriteerit täytti yhteensä 31 julkaisua. Alaikäisten opioidikorvaushoitoa toteutettiin useissa maissa, ja sen saatavuus oli vaihtelevaa. Ulkomaisissa hoitosuosituksissa opioidikorvaushoitoa ehdotettiin alaikäisille yhtenä mahdollisena vaihtoehtona muiden opioidiriippuvuuden hoitomenetelmien ohella. Sitä toteutettiin useimmiten avohoidossa erityisesti nuorille suunnatuissa hoitoympäristöissä. Käytetyt ylläpitoannokset olivat keskimäärin aikuisille suositeltuja annoksia pienempiä. Opioidikorvaushoidon osana käytettävistä psykososiaalisista hoitomenetelmistä oli niukasti tutkimustietoa, mutta kognitiivinen käyttäytymisterapia ja nuorten yhteisövahvistusohjelma oli todettu käyttökelpoisiksi alaikäisten opioidiriippuvuuden hoidossa. Opioidikorvaushoidon toteutumisen seurannassa hyödynnettiin huumeseuloja, valvottua annostelua ja yhteistyötä potilaan perheenjäsenten kanssa. Alaikäisten opioidikorvaushoidon tuloksellisuutta koskevaa tutkimusta oli varsin vähän ja tutkimusten välillä oli metodologista vaihtelua, mikä vaikeutti päätelmien tekoa. Seurantatutkimusten perusteella hoitoon sitoutuminen pitkällä aikavälillä oli haasteellista, mutta buprenorfiini- tai metadonikorvaushoitoa saaneilla hoitoon sitoutuminen vaikutti olevan suurempaa kuin pelkkää psykososiaalista hoitoa tai ei-opioidipohjaista lääkehoitoa saaneilla. Lääkeannoksen ja eri lääkeaineiden merkityksestä opioidikorvaushoidon lopputulemien kannalta havaittiin epäjohdonmukaisia tuloksia. Opioidikorvaushoidon onnistumisen edesauttamiseksi ehdotettiin muun muassa henkilökunnan kouluttamista, lääkehoidon joustavuutta, perheen osallistamista ja psykiatristen oheissairauksien huomioimista. Ulkomaisten tutkimusasetelmien ja suomalaisen opioidikorvaushoitokontekstin välillä tunnistettiin joitakin eroja. Alaikäisten opioidikorvaushoidosta tarvitaan lisää tutkimusta, jotta voidaan ymmärtää paremmin tässä opinnäytetyössä koottuja löydöksiä.