Tyhjä pulpetti : Opettajien kokemuksia oppilaan kuolemasta ja sen käsittelystä luokassa

Abstract

Oppilaan kuolema on järkyttävä tapahtuma, joka keskeyttää tavallisen kouluarjen. Opettajan rooli luokassa muuttuu kriisityöntekijäksi, kun hänen tulee käsitellä kuolemaa luokassa sekä tukea surevia oppilaita. Samaan aikaan oppilaan kuolema on myös opettajalle henkilökohtainen menetys. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa, miten opettajat ovat käsitelleet oppilaan kuolemaa luokassa sekä miten oppilaan kuolema vaikuttaa opettajaan itseensä. Tutkimukseen osallistui 11 opettajaa, joita yhdisti kokemus oppilaan menettämisestä. Suurin osa osallistujista työskenteli alakoulussa, ja tutkimus fokusoituu alakoulun puolelle. Aineisto kerättiin teemahaastatteluin tai vapaamuotoisin kirjoitelmin osallistujan valinnan mukaan, ja se analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Analyysin pohjalta lopullisiksi tutkimuskysymyksiksi muotoutuivat 1) Millaisin tavoin opettajat käsittelivät kuolemaa luokkansa kanssa? ja 2) Miten opettajat kuvailevat kuoleman vaikuttaneen heihin? Opettajien tavat käsitellä kuolemaa luokassa teemoiteltiin keskusteluun ja tunteiden huomiointiin, toimintaan luokan kanssa sekä yhteistyöhön muiden aikuisten kanssa. Näiden lisäksi omaksi teemakseen nostettiin tekijät, jotka vaikuttivat kuoleman käsittelyn määrään. Opettajien kokemukset kuoleman vaikutuksista teemoiteltiin työhön ja opettajuuteen tai henkilökohtaiseen elämään liittyviksi. Omaksi teemakseen nostettiin vielä elämänkokemuksen ja kuoleman ennakoitavuuden merkitys. Opettajat käsittelivät kuolemaa luokassa monin eri tavoin, ja oppilaan menettäminen oli heille itselleen raskas kokemus. Tutkimuksen tulokset olivat suurimmaksi osaksi linjassa aiemman kansainvälisen tutkimuksen kanssa. Yhtenä merkittävimpänä tuloksena voidaan pitää opettajien raportoimaa ohjeistuksen puutetta. Koulujen kriisisuunnitelmien tulisi sisältää selkeämpää ja konkreettisempaa ohjeistusta tilanteisiin oppilaan kuoleman varalta.