Hyväksikäyttö rikollisessa toiminnassa ja tuomionpurku : Ihmiskaupan uhrien rankaisemattomuusperiaatteen merkitys tuomionpurussa

Abstract

Tutkielman keskiössä on rikollisessa toiminnassa hyväksikäytön sekä tuomionpurun keskinäinen suhde. Tutkielmassa tarkastellaan jälkikäteisesti selvinneen hyväksikäytön ja ihmiskaupan uhrien rankaisemattomuusperiaatteen merkitystä tuomionpurun yhteydessä. Erityisenä tarkastelun kohteena ovat oikeudenkäymiskaaren (4/1734, OK) 31:8:n 1–4 kohdissa tarkoitetut purkuperusteet.

Tutkimuksessa aihepiiriä lähestytään pääasiassa lainsäädännön näkökulmasta sivuten osin myös käytännönpuolta. Keskeisinä oikeuslähteinä on hyödynnetty kansallista ja kansainvälistä sääntelyä, oikeuskirjallisuutta, oikeuskäytäntöä sekä rankaisemattomuusperiaatetta koskevista soft law -instrumenteista ilmeneviä ohjeita ja suosituksia.

Ihmiskaupan uhrien rankaisemattomuusperiaatteen mukaisesti ihmiskaupan uhria ei tule syyttää tai rangaista rikoksesta, jonka tämä on tehnyt pakotettuna ihmiskaupan seurauksena. Vaikka periaatetta tulisi soveltaa mahdollisimman varhaisessa rikosprosessin vaiheessa, on Suomessa havaittu viitteitä siitä, että rikolliseen toimintaan pakotettuja uhreja on tullut lainvoimaisesti tuomituksi. Ihmiskaupan uhrien oikeuksien toteutumisen turvaaminen edellyttää tuomionpurun mahdollistumisen arvioimista viimesijaisena oikeussuojakeinona. Tuomionpurku on ylimääräisen muutoksenhaun keinona käytettävissä vain poikkeustapauksissa määrätyin sekä rajoitetuin edellytyksin. Oikeuskäytännön puutteen vuoksi se, mahdollistaako tuomionpurkusäännös ihmiskaupan uhrille syyksi luetun tuomion purkamiseen rankaisemattomuusperiaatteeseen nojaten, on epäselvää.

Tutkielmassa on katsottu, että tuomionpurkusääntelyn soveltamiselle ei vaikuta ilmenevän suoranaisia esteitä, tosin purkuhakemuksen menestymisen on arvioitu riippuvan purkuperusteista seuraavien tarkkarajaisten edellytysten käsillä olosta. Tuomionpurun keskeisinä haasteina ilmenevät sen sijaan muun muassa käytännön järjestelyjen kuormittavuus, näytön saatavuus tai riittävyys sekä riski toissijaiselle uhriutumiselle. Tutkielmassa on pidetty ratkaisevana, että oikeustila selkeytyy korkeimman oikeuden ennakkoratkaisulla. Painoarvoa on annettu sille, että korkein oikeus huomioisi tulkinnassaan perus- ja ihmisoikeusnäkökulman sekä tunnistaisi uhrien haavoittuvuuden. Tutkielmassa on esitetty suositus viranomaisten aktiivisemmasta purkulegitimaation käyttämisestä. Tämän lisäksi on pidetty tärkeänä tietoisuuden lisäämistä rikolliseen toimintaan pakottamisesta, rankaisemattomuusperiaatteesta sekä mahdollisuudesta hakea tuomionpurkua niin viranomaisten kuin myös tuomittujen keskuudessa.