Pikkukeskosen varhaisen itkun yhteys psyykkiseen oireiluun nuoruusiässä
Oksala, Anna (2024-08-27)
Pikkukeskosen varhaisen itkun yhteys psyykkiseen oireiluun nuoruusiässä
(27.08.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024091673192
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024091673192
Tiivistelmä
Keskosilla eli ennenaikaisina (< 37 raskausviikolla) syntyneillä lapsilla esiintyy keskimääräistä enemmän säätelyhäiriöitä vauvaiässä ja mielenterveysoireilua lapsuus- ja nuoruusiässä. Säätelyhäiriöt voivat ilmentyä itkuisuutena vauvaiässä. Pikkukeskosilla viiden kuukauden iän itkun määrän ja laadun on todettu liittyvän lapsuusajan tunne- ja käytösoireiluun. Tämän tutkielman tarkoituksena on kuvailla pikkukeskosen vauva-ajan itkua sekä tunne-elämän ja käyttäytymisen oireilua nuoruusiässä ja selvittää, onko keskosvauvan varhaisen itkun ja kitinän kestolla yhteyttä tunne-elämän oireiluun nuoruusiässä. Hypoteesina on, että pikkukeskosen itkun ja kitinän pitkä kesto on yhteydessä tunne-elämän ja käyttäytymisen lisääntyneeseen oireiluun nuoruusiässä.
Tässä tutkimuksessa tutkittiin vuosina 2001–2003 Turun yliopistosairaalassa syntyneitä pikkukeskosia (syntymäpaino ≤ 1500 grammaa ja/tai raskauden kesto < 32 raskausviikkoa), jotka kuuluvat PIPARI (Pienipainoiset riskilapset) -tutkimukseen. Keskosen itkua mitattiin sen kestolla vanhempien täyttämän itkupäiväkirjan avulla, kun lapsi oli korjatussa viiden kuukauden iässä. Nuoren käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmia mitattiin CBCL-YSR (Child Behavior Checklist - Youth Self Report) itsearviointilomakkeen avulla 17 vuoden iässä. Näiden tilastollista yhteyttä tutkittiin huomioiden muut taustatekijät (raskauden kesto, syntymäpaino, sukupuoli, pienipainoisuus suhteessa syntymäviikkoihin nähden, lasketun ajan aivojen patologia, äidin masennusseula sekä vanhempien koulutustaso).
Pikkukeskoset (N=102) itkivät tai kitisivät viiden kuukauden iässä mediaaniltaan 76 minuuttia ja 42 sekuntia vuorokaudessa, joka on enemmän kuin täysiaikaisena syntyneillä vauvoilla on raportoitu. Nuoruudessa (N=61) internalisoivien eli tunne-elämän oireiden mediaani oli 6.0 ja eksternalisoivien eli käyttäytymisen oireiden mediaani oli 5.0. Arvot olivat matalia, ja ne jäivät alle kliinisesti merkittävien arvojen. Poikkeavuuden arvo ylittyi eksternalisoivien oireiden osalta 2 %:lla (N=1) ja internalisoivien oireiden osalta 8 %:lla (N=5) keskosista. Itkun määrä ei ollut yhteydessä nuoruusiän oireiluun, mutta eksternalisoivan oireilun ja kitinän välinen korrelaatio oli yksimuuttujamallissa tilastollisen merkitsevyyden rajalla (p-arvo = 0.058). Kun otettiin sekoittavat tekijät mukaan, nähtiin että itkumuuttujilla ei ole tilastollisesti merkitsevää yhteyttä internalisoiviin ja eksternalisoiviin muuttujiin.
Tulostemme mukaan varhaisvaiheen itkun tai kitinän määrä ei sinällään näyttäisi ennustavan pikkukeskosena syntynen nuoruusiän mielenterveysoireilua. Itkun kehitys voi olla pikkukeskosilla myös hyvän kehityksen merkki, tätä on hyvä tutkia jatkotutkimuksissa ottaen huomioon myös verrokit ja useampia ikäpisteitä.
Tässä tutkimuksessa tutkittiin vuosina 2001–2003 Turun yliopistosairaalassa syntyneitä pikkukeskosia (syntymäpaino ≤ 1500 grammaa ja/tai raskauden kesto < 32 raskausviikkoa), jotka kuuluvat PIPARI (Pienipainoiset riskilapset) -tutkimukseen. Keskosen itkua mitattiin sen kestolla vanhempien täyttämän itkupäiväkirjan avulla, kun lapsi oli korjatussa viiden kuukauden iässä. Nuoren käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmia mitattiin CBCL-YSR (Child Behavior Checklist - Youth Self Report) itsearviointilomakkeen avulla 17 vuoden iässä. Näiden tilastollista yhteyttä tutkittiin huomioiden muut taustatekijät (raskauden kesto, syntymäpaino, sukupuoli, pienipainoisuus suhteessa syntymäviikkoihin nähden, lasketun ajan aivojen patologia, äidin masennusseula sekä vanhempien koulutustaso).
Pikkukeskoset (N=102) itkivät tai kitisivät viiden kuukauden iässä mediaaniltaan 76 minuuttia ja 42 sekuntia vuorokaudessa, joka on enemmän kuin täysiaikaisena syntyneillä vauvoilla on raportoitu. Nuoruudessa (N=61) internalisoivien eli tunne-elämän oireiden mediaani oli 6.0 ja eksternalisoivien eli käyttäytymisen oireiden mediaani oli 5.0. Arvot olivat matalia, ja ne jäivät alle kliinisesti merkittävien arvojen. Poikkeavuuden arvo ylittyi eksternalisoivien oireiden osalta 2 %:lla (N=1) ja internalisoivien oireiden osalta 8 %:lla (N=5) keskosista. Itkun määrä ei ollut yhteydessä nuoruusiän oireiluun, mutta eksternalisoivan oireilun ja kitinän välinen korrelaatio oli yksimuuttujamallissa tilastollisen merkitsevyyden rajalla (p-arvo = 0.058). Kun otettiin sekoittavat tekijät mukaan, nähtiin että itkumuuttujilla ei ole tilastollisesti merkitsevää yhteyttä internalisoiviin ja eksternalisoiviin muuttujiin.
Tulostemme mukaan varhaisvaiheen itkun tai kitinän määrä ei sinällään näyttäisi ennustavan pikkukeskosena syntynen nuoruusiän mielenterveysoireilua. Itkun kehitys voi olla pikkukeskosilla myös hyvän kehityksen merkki, tätä on hyvä tutkia jatkotutkimuksissa ottaen huomioon myös verrokit ja useampia ikäpisteitä.