SGLT2-estäjä dapagliflotsiinin vaikutus lihasten rasvahappoaineenvaihduntaan
Keskinen, Helmi (2024-09-19)
SGLT2-estäjä dapagliflotsiinin vaikutus lihasten rasvahappoaineenvaihduntaan
(19.09.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024092374304
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024092374304
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää dapagliflotsiinin vaikutus luustolihaksen rasvahappoaineenvaihduntaan tyypin 2 diabetesta sairastavilla potilailla.
Osana DAPACARD-tutkimusta 49 tyypin 2 diabetesta sairastavaa tutkittavaa sai päivittäin joko 10 mg dapagliflotsiinia tai lumelääkettä kuuden viikon ajan. Rasvahappojen soluunottoa mitattiin paastotilanteessa PET-kuvantamisella käyttämällä aineenvaihdunnaltaan pitkäketjuisia rasvahappoja muistuttavaa merkkiainetta, 14(R,S)-[18F]fluoro-6-tia-heptadekanoiinihappoa ([18F]FTHA) positroniemissiografia (PET) -kuvauksen yhteydessä ennen lääkehoidon aloittamista ja 6 viikon hoidon jälkeen. Luurankolihaksessa [18F]FTHA-kertymä kuvaa sekä rasvahappojen β-oksidaatiota, että non-oksidatiivista aineenvaihduntaa. Ryhmittäistä muutosta lähtötilanteesta verrattiin ANCOVA-analyysilla. Tulokset on esitetty pienimmän neliösumman keskiarvona ja 95 % luottamusvälinä ryhmien väliselle muutokselle.
Tämän osatutkimuksen aineiston muodostavat ne 38 henkilöä (dapagliflotsiini N=21, plasebo N=17), joille oli tehty [18F]FTHA-PET -kuvaukset ennen hoidon aloitusta ja tämän päätteeksi. Kuuden viikon kuluttua rasvahappojen soluunotto luurankolihaksessa oli lisääntynyt dapagliflotsiiniryhmässä lumeryhmään verrattuna (1.0 [0.07, 2.0] μmol*100 g-1*min-1, p = 0.032). Tämä vastaa aiempia tutkimuksia, joissa on havaittu SGLT2-estäjähoidon lisäävän rasvahappometaboliaa koko elimistön tasolla.
Osana DAPACARD-tutkimusta 49 tyypin 2 diabetesta sairastavaa tutkittavaa sai päivittäin joko 10 mg dapagliflotsiinia tai lumelääkettä kuuden viikon ajan. Rasvahappojen soluunottoa mitattiin paastotilanteessa PET-kuvantamisella käyttämällä aineenvaihdunnaltaan pitkäketjuisia rasvahappoja muistuttavaa merkkiainetta, 14(R,S)-[18F]fluoro-6-tia-heptadekanoiinihappoa ([18F]FTHA) positroniemissiografia (PET) -kuvauksen yhteydessä ennen lääkehoidon aloittamista ja 6 viikon hoidon jälkeen. Luurankolihaksessa [18F]FTHA-kertymä kuvaa sekä rasvahappojen β-oksidaatiota, että non-oksidatiivista aineenvaihduntaa. Ryhmittäistä muutosta lähtötilanteesta verrattiin ANCOVA-analyysilla. Tulokset on esitetty pienimmän neliösumman keskiarvona ja 95 % luottamusvälinä ryhmien väliselle muutokselle.
Tämän osatutkimuksen aineiston muodostavat ne 38 henkilöä (dapagliflotsiini N=21, plasebo N=17), joille oli tehty [18F]FTHA-PET -kuvaukset ennen hoidon aloitusta ja tämän päätteeksi. Kuuden viikon kuluttua rasvahappojen soluunotto luurankolihaksessa oli lisääntynyt dapagliflotsiiniryhmässä lumeryhmään verrattuna (1.0 [0.07, 2.0] μmol*100 g-1*min-1, p = 0.032). Tämä vastaa aiempia tutkimuksia, joissa on havaittu SGLT2-estäjähoidon lisäävän rasvahappometaboliaa koko elimistön tasolla.