Väkivaltarikosten kuvaaminen ja sen rangaistavuus : Uhrin nöyryyttäminen kuvaamalla ja kuvamateriaalia levittämällä

Abstract

OTM-tutkielmassa tarkastelun kohteena on ollut yleistyvä yhteiskunnallinen ilmiö, jossa väkivaltarikoksen, kuten pahoinpitelyn tai ryöstön, tunnusmerkistön täyttävä menettely taltioidaan rikoksentekijän toimesta valo- tai videokuvaan ja kuvattua materiaalia saatetaan lisäksi levittää eteenpäin erityisesti sosiaalisen median välityksellä. Väkivaltateon kuvaaminen ja kuvamateriaalin levittäminen nähdään usein rikoksen uhria nöyryyttävänä menettelynä. Tutkielman tavoitteena on ollut aiheeseen liittyen ensinnäkin selvittää, miten väkivaltarikosten kuvaamista arvioidaan rikosoikeudellisesti nykyisessä oikeustilassamme ja millaiset ovat väkivaltatekojen kuvaamisen rangaistavuuden rajat. Kuvaamisen rikosoikeudellista merkitystä on lähestytty tutkielmassa kahdesta eri näkökulmasta: tutkimuksen kohteena on ollut sekä se, miten uhriin kohdistetun väkivallan kuvaaminen vaikuttaa väkivaltarikoksen arviointiin, että se, milloin väkivaltateon kuvaaminen ja kuvatun materiaalin levittäminen voi tulla arvioitavaksi erillisenä rikoksena väkivaltarikoksen rinnalla. Lisäksi tutkielmassa on tarkasteltu sitä, millaisia uudistustarpeita eri tahot ovat ilmaisseet väkivaltarikosten kuvaamisen rangaistavuudessa olevan, sekä arvioitu, olisiko väkivaltarikosten kuvaamista ja kuvamateriaalin levittämistä koskevaa rikoslainsäädäntöä uudistamalla mahdollista parantaa asiaan liittyvien oikeushyvien, esimerkiksi yksityiselämän tai terveyden suojaa.Tutkimusmenetelmänä tutkielmassa on sovellettu rikoslainopillista metodia, ja tutkimuksen kohdetta on lähestytty sekä de lege lata- että de lege ferenda-näkökulmista. Kyse on ollut erityisesti tulkintasuosituksia tuottavasta käytännöllisestä lainopista. Tutkimustulosten perusteella väkivaltamenettelyn kuvaaminen voidaan ottaa väkivaltarikoksen oikeudellisessa arvioinnissa huomioon teon moitittavuutta korottavana seikkana. Sille voidaan siis antaa merkitystä esimerkiksi osana törkeän rikoksen kokonaistörkeyttä. Tämän ohella väkivaltateon kuvaaminen voi tapauskohtaisesti täyttää myös väkivaltarikoksesta erillisen kuvaamiseen tai kuvamateriaalin jakamiseen liittyvän rikostunnusmerkistön. Yleisimmin menettelyssä on kyse joko yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä tai kunnianloukkauksesta. Mitä tulee aihetta koskevan rikoslainsäädännön uudistustarpeeseen, tutkielmassa on käynyt ilmi, että väkivaltarikoksen moitittavuusarvioinnissa kuvaamiselle annettava merkitys vaihtelee huomattavasti samankaltaistenkin oikeustapausten välillä. Kriminalisointimuutoksilla voitaisiin sekä selkeyttää asiaan liittyvää oikeustilaa, mikä lisäisi asianosaisten oikeusturvaa, että ehdotetusta muutoksesta riippuen parantaa rikoslainsäännöksien tarjoamaa oikeushyväsuojaa.