Melkein + adpositio -rakenteiden skalaarista semantiikkaa
Koivunen, Sofia (2024-10-22)
Melkein + adpositio -rakenteiden skalaarista semantiikkaa
(22.10.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024110890372
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024110890372
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tutkin melkein-astemääritettä yhdistettynä erilaisiin adpositiorakenteisiin. Tutkin, minkälaisiin merkitysryhmiin rakenteet voidaan jakaa ja minkälaista skalaarisuutta spatiaaliset rakenteet edustavat. Käsittelen myös temporaalisten ilmausten selaussuuntaa. Tutkimuksen tarkoitus on saada laaja käsitys siitä, mitä adpositioita voidaan käyttää melkein-astemääritteen kanssa ja miten astemäärite vaikuttaa adpositiorakenteiden semantiikkaan. Aineiston olen kerännyt Kielipankki-palvelukokonaisuudesta löytyvistä Kansalliskirjaston lehtikokoelman suomenkielisistä lehdistä ja 1990- ja 2000-luvun suomalaisista aikakaus- ja sanomalehdistä.
Tutkimukselleni tärkeimmät teoriat ovat Carita Paradisin malliin (2001) pohjautuva skalaarisuuden kielioppi Tuomas Huumolta (2022) sekä erilaiset kognitiiviseen kielentutkimuksen mallit adpositioiden ja astemääritteiden tutkimuksesta. Kognitiivisen kielentutkimuksen isähahmoina voidaan pitää muun muassa Ronald Langackeria ja Leonard Talmya.
Melkein-astemäärite hyväksyy lisäyksekseen monia erilaisia adpositioita, ja se ilmaisee tilannetta, jossa relaatiolla voidaan nähdä olevan minimi- tai maksimiarvo tai molemmat. Adpositiorakenteet kuvaavat spatiaalisia, temporaalisia ja abstrakteja merkityksiä. Analysoinnin tuloksena spatiaalisten melkein + adpositio –rakenteiden skalaarisuus on joko sulkeista tai keskihakuista. Kun relaatiossa muuttujan ja kiintopisteen välinen etäisyys pienenee, relaatio on keskihakuinen. Vastaavasti keskipakoisessa relaatiossa muuttujan ja kiintopisteen välimatka kasvaa. Temporaalisissa rakenteissa tarkastelusuunta on lähes aina kohti tulevaa aikaa.
Tutkimukselleni tärkeimmät teoriat ovat Carita Paradisin malliin (2001) pohjautuva skalaarisuuden kielioppi Tuomas Huumolta (2022) sekä erilaiset kognitiiviseen kielentutkimuksen mallit adpositioiden ja astemääritteiden tutkimuksesta. Kognitiivisen kielentutkimuksen isähahmoina voidaan pitää muun muassa Ronald Langackeria ja Leonard Talmya.
Melkein-astemäärite hyväksyy lisäyksekseen monia erilaisia adpositioita, ja se ilmaisee tilannetta, jossa relaatiolla voidaan nähdä olevan minimi- tai maksimiarvo tai molemmat. Adpositiorakenteet kuvaavat spatiaalisia, temporaalisia ja abstrakteja merkityksiä. Analysoinnin tuloksena spatiaalisten melkein + adpositio –rakenteiden skalaarisuus on joko sulkeista tai keskihakuista. Kun relaatiossa muuttujan ja kiintopisteen välinen etäisyys pienenee, relaatio on keskihakuinen. Vastaavasti keskipakoisessa relaatiossa muuttujan ja kiintopisteen välimatka kasvaa. Temporaalisissa rakenteissa tarkastelusuunta on lähes aina kohti tulevaa aikaa.