Uushenkisyydestä kristinuskoon : Suomalaisnaisten etsijyys ja kokemukset (pois)kääntymisestä

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan uskonnollista konversiota uushenkisyydestä kristinuskoon. Tavoitteena on kattavan prosessinkuvauksen muodostaminen neljän kääntymistä, toimijuutta ja etsijyyttä käsittelevän tutkimuskysymyksen avulla. Tutkimuksen avulla pyritään ymmärtämään niitä syitä ja tapoja, joilla uushenkisyys hylätään ja kristinuskoon käännytään, miten uskoontulo muokkaa suhdetta uushenkisyyteen ja yhteiskuntaan sekä millainen merkitys henkisellä etsijyydellä on kääntymisprosessissa. Laadullinen tutkimusaineisto koostuu viiden uushenkisyydestä kristinuskoon kääntyneen suomalaisnaisen retroperspektiivisistä yksilöhaastatteluista. Analyysimenetelmänä on laadullinen sisällönanalyysi. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on muodostettu Lewis R. Rambon uskontopsykologisen konversioprosessiteorian sekä uskontososiologiasta tuttujen etsijyyden ja toimijuuden käsitteiden varaan. Samanaikaisesti kyseessä on myös uskontoantropologinen tutkimus, jossa kääntymistä tarkastellaan kulttuurisena ilmiönä. Sisällönanalyysin avulla aineistosta löydettiin kuusi teemaa, jotka paljastavat haastateltavien moninaisen etsijän identiteetin sekä merkityksellisen uskoontulon. Tutkimuksen perusteella kristinuskoon käännytään voimakkaan epäilyksen saattamana, äkillisesti ja kokonaisvaltaisesti. Erityismerkityksen saanutta kääntymiskokemusta edeltää joko uushenkisyyteen pettyminen tai maailmankuvan hajoaminen. Kääntymisprosessin aikana koetaan moninaisia tunteita, jotka vaihtelevat hämmennyksestä pelkoon ja lopulta uskoontulon tai uskonratkaisun jälkeiseen varmuuden, helpotuksen ja rauhan kokemuksiin. Kristinuskon ja uushenkisyyden välinen vastakkainasettelu luo katsomusten välille jännitteen, jota pyritään aktiivisesti luomaan ja ylläpitämään konversiokertomusten avulla. Muuttunut retoriikka ja toimintatavat paljastavat torjuvan suhtautumisen uushenkisyyteen ja maallistuvaan yhteiskuntaan. Tulokset osoittavat, että kääntyminen tapahtuu etsijän habituksen myötävaikutuksesta. Etsijyys näyttäytyy dynaamisena olemisen tapana, joka lävistää uushenkisyyden lisäksi myös kristillisen identiteetin. Etsijyyden tapaa voidaan aineiston perusteella kutsua joko autenttisuuden etsinnäksi tai uudistuneeksi etsinnäksi. Muuntuvan etsijyyden lisäksi toimijuuden tavat muuttuvat kääntymisprosessin aikana. Aineistosta löytyy toimijuuden luovuttamiseksi nimetty olemisen tapa, jolla viitataan haastateltaviin, jotka oman aktiivisen toimijuutensa ohella kokevat jumalallista johdatusta. Etsijyyttä ja kääntymistä ei tutkimuksen perusteella voida erottaa toisistaan. Tämä työ ottaa osaa merkittävään yhteiskunnalliseen keskusteluun suomalaisen henkisyyden ja uskonnollisuuden tilasta. Uushenkisyydestä kristinuskoon kääntyminen näyttäytyy ideologisena ja uskonnollisena vastavoimana niin individualistiselle henkisyydelle kuin kenties laajemmin koko postmodernille ja uskonnollisessa murroksessa olevalle yhteiskunnalle.