”No se kaikki lähtee siitä opettajan persoonasta ja mukautumiskyvystä" : Opettajien kokemuksia maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kouluun kiinnittymisestä
Hiltunen, Kristiina (2024-11-06)
”No se kaikki lähtee siitä opettajan persoonasta ja mukautumiskyvystä" : Opettajien kokemuksia maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kouluun kiinnittymisestä
Hiltunen, Kristiina
(06.11.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024112998041
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024112998041
Tiivistelmä
Tässä pro Gradu-tutkielmassa tarkasteltiin opettajien kokemuksia maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kouluun kiinnittymisessä. Tämä laadullinen tutkimus toteutettiin, koska maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten koulutuksellinen onnistuminen on merkittävä haaste. Kasvava pakolaisuus ja muuttoliike ovat lisänneet maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrää, ja heidän koulutustasonsa jää usein kantaväestön tasoa heikommaksi, erityisesti osaamisen ja kiinnittymisen osalta. Tämä ajankohtainen aihe vaatii huomiota, sillä kouluun kiinnittyminen on tärkeää sekä oppilaan hyvinvoinnin että yhteiskuntaan integroitumisen kannalta. Opettajien näkemyksiä ja kokemuksia maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kouluun kiinnittymisestä on siten syytä tutkia, jotta voidaan tunnistaa sekä esteitä että keinoja tukea tätä prosessia.
Tutkimuksessa käytettiin Aila Tietoarkiston valmista Child Up -aineistoa (FSD3672), joka tarkastelee kasvatus- ja sosiaalialan ammattilaisten kokemuksia maahanmuuttajataustaisten lasten osallisuudesta ja kotoutumisesta. Aineisto koostuu vuosina 2020–2021 kerätyistä yksilö- ja ryhmähaastatteluista, jotka on tehty Suomessa Etelä-Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla osana laajempaa, Euroopan Unionin rahoittamaa Horisontti 2020 -hanketta. Haastateltaviin kuului muun muassa opettajia, koulukuraattoreita ja sosiaalialan työntekijöitä. Tutkimuksessa keskityttiin kymmenen opettajan haastatteluihin. He kaikki työskentelevät maahanmuuttajataustaisten lasten kanssa. Haastatteluaineistot käsittelivät mm. maahanmuuttajalasten odotuksia, koulun roolia, monikulttuurisuutta, kaverisuhteita sekä kodin ja koulun yhteistyötä.
Tutkimuksen tulokset korostavat opettajan ja oppilaan välisen suhteen merkitystä oppilaan kehitykselle ja oppimiselle. Emotionaalinen tuki, luottamus ja hyvä vuorovaikutus luovat maahanmuuttajataustaiselle lapselle ja nuorelle turvallisen ja kannustavan oppimisympäristön, mikä parantaa heidän sitoutumistansa ja motivaatiota. Monikulttuurisissa ympäristöissä opettajan kulttuurinen herkkyys vahvistaa oppilaiden osallisuutta ja yhteisöllisyyden tunnetta, ja tunneperäinen kiinnittyminen tukee oppilaiden identiteetin ja itsetunnon rakentumista. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden suomen kielen oppiminen ja oman äidinkielen tukeminen ovat avainasemassa. Kielitaidon kehittyminen mahdollistaa oppilaiden osallisuuden kouluympäristössä, mutta kielelliset haasteet voivat estää osallistumista ja heikentää itseluottamusta. Oman äidinkielen ylläpito edistää oppilaan identiteetin säilymistä ja psyykkistä hyvinvointia. Ystävyyssuhteet tukevat kielen oppimista ja kulttuuriin sopeutumista. Kuitenkin kielelliset ja kulttuuriset haasteet vaikeuttavat opettajien ja vanhempien välistä yhteistyötä. Oppilaiden mielenterveydelliset haasteet, erityisesti traumaattiset kokemukset, vaativat opettajien ja terveydenhuollon tiivistä yhteistyötä. Myös koulun johdon ja opettajien yhteistyö nähdään keskeisenä oppilaiden integraation tukemisessa, vaikka käytännön tukitoimissa, kuten vanhempien aktivoinnissa ja oppilaiden osallistamisessa, on vielä haasteita.
Tutkimuksessa käytettiin Aila Tietoarkiston valmista Child Up -aineistoa (FSD3672), joka tarkastelee kasvatus- ja sosiaalialan ammattilaisten kokemuksia maahanmuuttajataustaisten lasten osallisuudesta ja kotoutumisesta. Aineisto koostuu vuosina 2020–2021 kerätyistä yksilö- ja ryhmähaastatteluista, jotka on tehty Suomessa Etelä-Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla osana laajempaa, Euroopan Unionin rahoittamaa Horisontti 2020 -hanketta. Haastateltaviin kuului muun muassa opettajia, koulukuraattoreita ja sosiaalialan työntekijöitä. Tutkimuksessa keskityttiin kymmenen opettajan haastatteluihin. He kaikki työskentelevät maahanmuuttajataustaisten lasten kanssa. Haastatteluaineistot käsittelivät mm. maahanmuuttajalasten odotuksia, koulun roolia, monikulttuurisuutta, kaverisuhteita sekä kodin ja koulun yhteistyötä.
Tutkimuksen tulokset korostavat opettajan ja oppilaan välisen suhteen merkitystä oppilaan kehitykselle ja oppimiselle. Emotionaalinen tuki, luottamus ja hyvä vuorovaikutus luovat maahanmuuttajataustaiselle lapselle ja nuorelle turvallisen ja kannustavan oppimisympäristön, mikä parantaa heidän sitoutumistansa ja motivaatiota. Monikulttuurisissa ympäristöissä opettajan kulttuurinen herkkyys vahvistaa oppilaiden osallisuutta ja yhteisöllisyyden tunnetta, ja tunneperäinen kiinnittyminen tukee oppilaiden identiteetin ja itsetunnon rakentumista. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden suomen kielen oppiminen ja oman äidinkielen tukeminen ovat avainasemassa. Kielitaidon kehittyminen mahdollistaa oppilaiden osallisuuden kouluympäristössä, mutta kielelliset haasteet voivat estää osallistumista ja heikentää itseluottamusta. Oman äidinkielen ylläpito edistää oppilaan identiteetin säilymistä ja psyykkistä hyvinvointia. Ystävyyssuhteet tukevat kielen oppimista ja kulttuuriin sopeutumista. Kuitenkin kielelliset ja kulttuuriset haasteet vaikeuttavat opettajien ja vanhempien välistä yhteistyötä. Oppilaiden mielenterveydelliset haasteet, erityisesti traumaattiset kokemukset, vaativat opettajien ja terveydenhuollon tiivistä yhteistyötä. Myös koulun johdon ja opettajien yhteistyö nähdään keskeisenä oppilaiden integraation tukemisessa, vaikka käytännön tukitoimissa, kuten vanhempien aktivoinnissa ja oppilaiden osallistamisessa, on vielä haasteita.