Arvioitavasta arvioijaksi: erityisopettajaksi opiskelevien kokemuksia arvioinnin kohteena olemisesta
Mirala, Tekla (2024-11-04)
Arvioitavasta arvioijaksi: erityisopettajaksi opiskelevien kokemuksia arvioinnin kohteena olemisesta
(04.11.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024112997758
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024112997758
Tiivistelmä
Arviointi on keskeinen osa erityisopettajan työtä ja vaatii erityistä osaamista. Aiemmat tutkimukset
osoittavat, että henkilökohtaiset arviointikokemukset niihin liittyvine tunteineen heijastuvat
erityisopettajaksi opiskelevan yksilöllisiin arviointia koskeviin käsityksiin. Nämä taas vaikuttavat
siihen, miten opiskelija omaksuu uutta tietoa opintojensa aikana ja millaisiksi hänen
arviointikäytänteensä muotoutuvat.
Tämän pro gradu -työn tavoitteena oli saada tietoa erityisopettajaksi opiskelevien koulu- ja
opiskeluaikaisista arviointikokemuksista. Työssä selvitettiin, millaisia kielteisiä ja myönteisiä
kokemuksia heillä on arvioinnin kohteena olemisesta. Tutkimuksessa käytetty aineisto on kerätty
osana Opettajien arviointiosaaminen oppimisen, osallisuuden ja tuen toteutumisen edistäjänä (OPA)
hanketta (2018–2021). Aineisto (N = 146) koostui sähköisen kyselyn avulla kerätyistä avoimista
vastauksista, jotka analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Kielteiset kokemukset korostuivat erityisopettajaksi opiskelevien arviointikokemuksissa: lähes
puolella osallistujista (47 %) mieleen jääneet asiat olivat kielteisiä. Vajaan neljänneksen (24 %)
kokemukset näyttäytyivät pääosin myönteisinä. Viidesosa (20 %) nosti esiin yhtä lailla sekä
myönteisiä että kielteisiä asioita. Pienellä osalla (9 %) kokemukset olivat valtaosin neutraaleja.
Peräti 86 % kaikista vastaajista mainitsi vähintään yhden kielteisen kokemuksen tai kriittisen
huomion. Kielteiset kokemukset liittyivät summatiivisiin arviointikäytänteisiin, arvioinnin
epäoikeudenmukaisuuteen ja läpinäkyvyyden puutteeseen, epäonnistumisen ja itsensä nolaamisen
pelkoon sekä onnistumisten puutteeseen. Myönteisissä kokemuksissa korostuivat mielekkäiksi koetut
arviointikäytänteet sekä minäkäsitystä vahvistaneet onnistumiset.
Tutkimustulokset osoittavat, että opiskelijoilla on hyvin erilaiset lähtökohdat arviointiosaamisen
kehittymiselle. Tuloksia voi hyödyntää erityisopettajakoulutuksen kehittämisessä. Ne ohjaavat
kiinnittämään huomiota siihen, että opiskelijat saavat koulutuksensa aikana monipuolisia kokemuksia
niin arvioitavana kuin arvioitsijanakin sekä keinoja käsitellä henkilökohtaisia kokemuksiaan ja
tunteitaan. Lisätutkimusta erilaisten kokemusten vaikutuksista arviointikäsitysten muodostumiseen
tarvitaan.
osoittavat, että henkilökohtaiset arviointikokemukset niihin liittyvine tunteineen heijastuvat
erityisopettajaksi opiskelevan yksilöllisiin arviointia koskeviin käsityksiin. Nämä taas vaikuttavat
siihen, miten opiskelija omaksuu uutta tietoa opintojensa aikana ja millaisiksi hänen
arviointikäytänteensä muotoutuvat.
Tämän pro gradu -työn tavoitteena oli saada tietoa erityisopettajaksi opiskelevien koulu- ja
opiskeluaikaisista arviointikokemuksista. Työssä selvitettiin, millaisia kielteisiä ja myönteisiä
kokemuksia heillä on arvioinnin kohteena olemisesta. Tutkimuksessa käytetty aineisto on kerätty
osana Opettajien arviointiosaaminen oppimisen, osallisuuden ja tuen toteutumisen edistäjänä (OPA)
hanketta (2018–2021). Aineisto (N = 146) koostui sähköisen kyselyn avulla kerätyistä avoimista
vastauksista, jotka analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Kielteiset kokemukset korostuivat erityisopettajaksi opiskelevien arviointikokemuksissa: lähes
puolella osallistujista (47 %) mieleen jääneet asiat olivat kielteisiä. Vajaan neljänneksen (24 %)
kokemukset näyttäytyivät pääosin myönteisinä. Viidesosa (20 %) nosti esiin yhtä lailla sekä
myönteisiä että kielteisiä asioita. Pienellä osalla (9 %) kokemukset olivat valtaosin neutraaleja.
Peräti 86 % kaikista vastaajista mainitsi vähintään yhden kielteisen kokemuksen tai kriittisen
huomion. Kielteiset kokemukset liittyivät summatiivisiin arviointikäytänteisiin, arvioinnin
epäoikeudenmukaisuuteen ja läpinäkyvyyden puutteeseen, epäonnistumisen ja itsensä nolaamisen
pelkoon sekä onnistumisten puutteeseen. Myönteisissä kokemuksissa korostuivat mielekkäiksi koetut
arviointikäytänteet sekä minäkäsitystä vahvistaneet onnistumiset.
Tutkimustulokset osoittavat, että opiskelijoilla on hyvin erilaiset lähtökohdat arviointiosaamisen
kehittymiselle. Tuloksia voi hyödyntää erityisopettajakoulutuksen kehittämisessä. Ne ohjaavat
kiinnittämään huomiota siihen, että opiskelijat saavat koulutuksensa aikana monipuolisia kokemuksia
niin arvioitavana kuin arvioitsijanakin sekä keinoja käsitellä henkilökohtaisia kokemuksiaan ja
tunteitaan. Lisätutkimusta erilaisten kokemusten vaikutuksista arviointikäsitysten muodostumiseen
tarvitaan.