Vauvojen spontaani kasvohakuisuus vuorovaikutuksessa

Jokikyyny, Titta

Vauvojen spontaani kasvohakuisuus vuorovaikutuksessa

Jokikyyny, Titta (2024-12-17)

Vauvojen spontaani kasvohakuisuus vuorovaikutuksessa

Jokikyyny, Titta

(17.12.2024)

Katso/Avaa

Jokikyyny_Titta_Opinnayte.pdf (681.8Kb)

Lataukset:

Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

avoin

Näytä kaikki kuvailutiedot

Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241218104534

Tiivistelmä

Vauvojen kiinnostus kasvoja kohtaan on dokumentoitu useissa tutkimuksissa. Taipumus kasvojen katseluun on tunnistettavissa näönvaraisten tarkkaavaisuusprosessien molemmilla osa-alueilla: huomion suuntaamisessa sekä ylläpitämisessä. Tässä kiinnostuksessa on kuitenkin huomattu eroja yksilöiden välillä. Aiempi tutkimus on painottunut pitkälti tietokoneen ruudulla esitettyihin kasvokuviin suunnatun tarkkaavaisuuden ja sen yksilöllisten erojen tutkimukseen, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Tästä syystä on epäselvää, ovatko yksilölliset erot havaittavissa myös luonnollisessa vuorovaikutuksessa. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitettiin, onko spontaanin kasvohakuisuuden yksilöllisillä eroilla tutkimuskäynnin sisäistä pysyvyyttä seitsemän kuukauden iässä aidossa vuorovaikutustilanteessa, ja onko tällä kasvohakuisuudella yhteyttä myös tarkkaavuuden ylläpitämiseen kasvoissa, eli pienempään todennäköisyyteen päättää kasvokontakti.

Tutkimuksen aineisto koostui laajempaan TWINS-tutkimushankkeeseen osallistuneista äiti- lapsipareista, jotka osana projektia ottivat osaa videoituun leikilliseen vuorovaikutustilanteeseen. Tähän tutkimukseen valikoitui lopulta 31 vauvaa äiteineen. Jotta voitiin tunnistaa nimenomaan spontaanin kasvohakuisuuden merkitys, jaoteltiin kasvokontaktit aloitteen tekijän mukaan spontaaneihin eli vauvan aloittamiin ja reaktiivisiin eli äidin aloittamiin kasvokontakteihin.

Spontaanin kasvohakuisuuden tutkimuskäynnin sisäistä pysyvyyttä tarkasteltiin puolittamalla vuorovaikutustilanteet kolmeen eri tapaan, ja tutkimalla näiden puolikkaiden keskinäistä korrelaatiota sekä sirontakuvioita. Puolikkaiden välillä havaittiin kohtalainen positiivinen korrelaatio (r = .33–.43), joskin tämän tilastollinen merkitsevyys vaihteli parien välillä. Kasvohakuisuuden yhteyttä kasvokontaktin lopettamiseen tutkittiin niin ikään korrelaatiolla sekä luomalla regressiomalli, joka sisälsi spontaanin kasvohakuisuuden lisäksi reaktiivisen kasvohakuisuuden ja näiden keskitetyn yhdysvaikutuksen. Sekä spontaanilla että reaktiivisella kasvokontaktilla oli tilastollisesti merkitsevä kohtalainen negatiivinen korrelaatio kontaktin lopettamisen kanssa. Regressioanalyysi kuitenkin paljasti, että spontaani kasvokontakti ei ollut tilastollisesti merkitsevä selittäjä kasvokontaktin lopettamiselle. Reaktiivisen kasvokontaktin vaikutus oli taas merkitsevä, mutta suurin efektikoko oli kasvokontaktien yhdysvaikutuksella, jonka yhteys kontaktin päättämiseen oli positiivinen.

Tämän tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että spontaanin kasvohakuisuuden yksilöllisillä eroilla on seitsemän kuukauden iässä kohtalainen pysyvyys tutkimustilanteen sisällä. Pelkällä spontaanilla kasvohakuisuudella ei ole selvää yhteyttä kasvokontaktin lopettamiseen, vaan myös reaktiivisella kasvokontaktilla ja erityisesti kasvokontaktien yhdysvaikutuksella on merkitystä sille, millaisen roolin vauva ottaa kasvokontaktin katkaisemisessa. Tämäkin saattaa liittyä vauvojen halukkuuteen ottaa aktiivisemmin ohjakset vuorovaikutuksessa. Tämä tutkielma asettuu hyvin osaksi pitkää jatkumoa, jossa vauvojen kasvopreferenssin merkitystä sosiaaliselle kehitykselle on tutkittu, vieden sitä lähemmäs ekologisesti validia tutkimusasetelmaa.

Kokoelmat

Pro gradu -tutkielmat ja diplomityöt sekä syventävien opintojen opinnäytetyöt (kokotekstit) [9491]