Erot eroissa -menetelmä porrastetussa asetelmassa

Abstract

Erot Eroissa(DiD) on suosittu tutkimusmenetelmä tutkittaessa kausaalivaikutuksia eikokeellisissa tutkimusasetelmissa. DiD-menetelmässä kaikkein yksinkertaisimmillaan verrataan kahden ryhmän tuleman erotusta kahdella eri ajanhetkellä, ennen ja jälkeen tietyn käsittelyn, jonka avulla pyritään estimoimaan käsittelyn kausaalivaikutusta. Viime vuosien tätä monimutkaisempiin asetelmiin. DiD-menetelmän suosittu sovelluskohde on ollut porrastettu asetelma, jossa käsittely tapahtuu eri ryhmille eri ajanhetkillä. Kirjallisuudessa esitettyjen teoreettisten tulosten valossa vanhojen menetelmien siirtäminen porrastettuun asetelmaan ei ole ollut ongelmatonta ja menetelmän käyttöä on jouduttu tarkastelemaan uudesta näkökulmasta. Teorettiseksi ongelmaksi on paikannettu erityisesti käsittelyvaikutukset, jotka eivät ole homogeenisiä ajan tai eri ryhmien suhteen. Kun käsittelyvaikutukset ovat heterogeenisiä, tuottavat aiemmin aineistossa käsittelyn saaneet ryhmät ongelmia niiden toimiessa kontrolliryhmänä muille käsittelyryhmille. Työssä tarkastellaan simuloitujen aineistojen avulla kuinka vanhat sekä uudet estimointimenetelmät pystyvät estimoimaan todellista käsittelyvaikutusta. Tarkastelut tehdään ns. dynaamisen mallin -kontekstissa, jossa käsittelyvaikutukset aggregoidaan käsittelyajasta kuluneen ajan mukaisesti yhteen. Havaitaan, että todellisen käsittelyvaikutuksen estimointi hankaloituu huomattavasti vanhalla menetelmällä, mikäli käsittelyvaikutus on heterogeeninen.