Oppivelvollisen oikeuksien turvaaminen sisäilmaongelmatilanteessa
Pasma, Aura (2024-12-18)
Oppivelvollisen oikeuksien turvaaminen sisäilmaongelmatilanteessa
(18.12.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501071584
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501071584
Tiivistelmä
Tämän ON-työn tarkoituksena on tarkastella koulujen sisäilmaongelmia oikeudellisesta näkökulmasta terveellisen ja turvallisen oppimisympäristön vaatimusten sekä niitä koskevien oikeusturvakeinojen kautta. Tutkielmassa pyritään selvittämään, mitä vaatimuksia lainsäädäntö asettaa oppimisympäristölle sekä millaisia oikeusturvakeinoja lainsäädäntö tarjoaa oppivelvolliselle tai tämän vanhemmalle sisäilmaongelmatapauksessa.
Tutkimuksessa on hyödynnetty lainopillista metodia, jonka avulla voimassa olevaa oikeutta on systematisoitu ja tulkittu. Tutkielmassa korostetaan viranomaisten ja lainsäätäjän velvollisuutta turvata terveellinen ja turvallinen oppimisympäristö. Oppivelvollisuutta ei voida toteuttaa tilanteessa, jossa oppilaan terveys vaarantuu huonon sisäilman vuoksi. Oppivelvollisuuden täysimääräinen toteutuminen siis edellyttää, että oppilaan oikeus terveelliseen ja turvalliseen oppimisympäristöön on turvattu lainsäädännön ja tehokkaiden oikeusturvakeinojen avulla. Lisäksi prosessuaalisten oikeusturvakeinojen ohella tarkastellaan laillisuusvalvojien, kuten eduskunnan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin roolia. Hallintokantelu toimii toissijaisena keinona silloin, kun muutoksenhaku ei ole mahdollista tai riittävää.
Tarkastelun kohteena ovat erityisesti terveydensuojelulaki ja rakentamislaki, jotka yhdessä muodostavat lähtökohtaisesti sääntelyperustan sisäilman laadulle ja koulurakennuksen vaatimuksille. Keskeinen havainto on, että terveellisen ja turvallisen oppimisympäristön takaaminen rakentuu lähtökohtaisesti ympäristösääntelyn kautta. PL puolestaan asettaa yleisen periaatteellisen velvoitteen terveellisen ja turvallisen ympäristön turvaamiselle, kun taas POL konkretisoi oppivelvollisuuden ja koulutuksen järjestämisen näkökulmasta. Lainsäädännön yhteensovittaminen on erityisen tärkeää, kun oppivelvollisuuden toteutuminen vaarantuu sisäilmaongelmien vuoksi.
Tutkielmassa tuodaan esiin, että oikeusturvakeinot ovat periaatteessa kattavat, mutta niiden käytännön toimivuudessa on merkittäviä puutteita. Oppivelvollisen mahdollisuudet saada asiansa vireille ja viedä se loppuun saakka riippuvat pitkälti viranomaisten toiminnan tehokkuudesta ja vastuunjaosta. Oikeuskäytännön niukkuuskin osoittaa, että tällaisia tilanteita harvemmin viedään hallintotuomioistuimeen asti tai ne menestyvät siellä heikosti.
Johtopäätöksissä esitetään, että lainsäädäntö tarjoaa periaatteessa vahvan perustan terveellisten ja turvallisten koulurakennuksen takaamiselle, mutta sen käytännön toteutus on puutteellista. Sääntelyn hajanaisuus, valvonnan tehottomuus ja oikeusturvakeinojen riittämätön tunnettuus heikentävät oppilaiden oikeuksien toteutumista. Viranomaisten tulisi varmistaa, että jokainen oppilas voi suorittaa lakisääteistä oppivelvollisuuttaan terveellisessä ja turvallisessa ympäristössä ilman pelkoa terveyshaitasta.
Tutkimuksessa on hyödynnetty lainopillista metodia, jonka avulla voimassa olevaa oikeutta on systematisoitu ja tulkittu. Tutkielmassa korostetaan viranomaisten ja lainsäätäjän velvollisuutta turvata terveellinen ja turvallinen oppimisympäristö. Oppivelvollisuutta ei voida toteuttaa tilanteessa, jossa oppilaan terveys vaarantuu huonon sisäilman vuoksi. Oppivelvollisuuden täysimääräinen toteutuminen siis edellyttää, että oppilaan oikeus terveelliseen ja turvalliseen oppimisympäristöön on turvattu lainsäädännön ja tehokkaiden oikeusturvakeinojen avulla. Lisäksi prosessuaalisten oikeusturvakeinojen ohella tarkastellaan laillisuusvalvojien, kuten eduskunnan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin roolia. Hallintokantelu toimii toissijaisena keinona silloin, kun muutoksenhaku ei ole mahdollista tai riittävää.
Tarkastelun kohteena ovat erityisesti terveydensuojelulaki ja rakentamislaki, jotka yhdessä muodostavat lähtökohtaisesti sääntelyperustan sisäilman laadulle ja koulurakennuksen vaatimuksille. Keskeinen havainto on, että terveellisen ja turvallisen oppimisympäristön takaaminen rakentuu lähtökohtaisesti ympäristösääntelyn kautta. PL puolestaan asettaa yleisen periaatteellisen velvoitteen terveellisen ja turvallisen ympäristön turvaamiselle, kun taas POL konkretisoi oppivelvollisuuden ja koulutuksen järjestämisen näkökulmasta. Lainsäädännön yhteensovittaminen on erityisen tärkeää, kun oppivelvollisuuden toteutuminen vaarantuu sisäilmaongelmien vuoksi.
Tutkielmassa tuodaan esiin, että oikeusturvakeinot ovat periaatteessa kattavat, mutta niiden käytännön toimivuudessa on merkittäviä puutteita. Oppivelvollisen mahdollisuudet saada asiansa vireille ja viedä se loppuun saakka riippuvat pitkälti viranomaisten toiminnan tehokkuudesta ja vastuunjaosta. Oikeuskäytännön niukkuuskin osoittaa, että tällaisia tilanteita harvemmin viedään hallintotuomioistuimeen asti tai ne menestyvät siellä heikosti.
Johtopäätöksissä esitetään, että lainsäädäntö tarjoaa periaatteessa vahvan perustan terveellisten ja turvallisten koulurakennuksen takaamiselle, mutta sen käytännön toteutus on puutteellista. Sääntelyn hajanaisuus, valvonnan tehottomuus ja oikeusturvakeinojen riittämätön tunnettuus heikentävät oppilaiden oikeuksien toteutumista. Viranomaisten tulisi varmistaa, että jokainen oppilas voi suorittaa lakisääteistä oppivelvollisuuttaan terveellisessä ja turvallisessa ympäristössä ilman pelkoa terveyshaitasta.