Nuorten aikuisten yksinäisyys ja sosiaalinen eristäytyminen – vaikuttavat tekijät ja hyvinvointivaikutukset : Integratiivinen kirjallisuuskatsaus
Haajanen, Tiina (2025-01-14)
Nuorten aikuisten yksinäisyys ja sosiaalinen eristäytyminen – vaikuttavat tekijät ja hyvinvointivaikutukset : Integratiivinen kirjallisuuskatsaus
(14.01.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501205283
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501205283
Tiivistelmä
Tämän integratiivisen kirjallisuuskatsastuksen aineistona on kymmenen vertaisarvioitua, monipuolisesti kvantitatiivisia sekä kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä käyttävää tutkimusartikkelia aikaväliltä 2016–2023. Aineiston analyysimenetelmä on temaattinen analyysi. Tutkielman tarkoitus on selvittää nuorten aikuisten yksinäisyyden ja sosiaalisen eristäytymisen tekijöitä, ilmiöiden yhteyttä toisiinsa, sekä yksinäisyyden ja sosiaalisen eristäytymisen hyvinvointivaikutuksia. Tutkielman neljä tutkimuskysymystä ovat: 1. Mitkä tekijät vaikuttavat nuorten aikuisten sosiaaliseen eristäytymiseen? 2. Mitkä tekijät vaikuttavat nuorten aikuisten yksinäisyyteen? 3. Onko nuorten aikuisten yksinäisyydellä ja sosiaalisella eristäytymisellä yhteyttä? 4. Millä lailla yksinäisyys ja sosiaalinen eristäytyminen vaikuttavat nuorten aikuisten hyvinvointiin?
Kirjallisuuskatsastuksen tulokset osoittavat, että nuorten aikuisten yksinäisyyden ja sosiaalisen eristäytymisen taustalla on todella monenlaisia tekijöitä, niin yksilöllisellä, sosiaalisella, kuin ja yhteiskunnan tasolla. Yksinäisyydellä ja sosiaalisella eristäytymisellä on monia yhteisiä tekijöitä, vaikka kyseessä onkin kaksi erillistä ilmiötä. Analyysin perusteella yksinäisyys ja sosiaalinen eristäytyminen ovat yhteydessä toisiinsa, ja niillä on kaksisuuntainen ja kumulatiivinen vaikutus. Tulokset osoittavat myös, että yksinäisyys sekä sosiaalinen eristäytyminen ovat merkittäviä riskitekijöitä nuorten aikuisten psyykkiselle, fyysiselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille. Tutkimukset yhdistivät yksinäisyyden ja sosiaalisen eristäytymisen muun muassa lisääntyneeseen masennukseen ja ahdistukseen, sosiaalisen kanssakäymisen heikkenemiseen ja ongelmiin, sekä somaattisiin ongelmiin kuten kohonneeseen kortisoliin ja stressitasoon.
Johtopäätöksinä on, että yksinäisyys on suurempi hyvinvointiriski kuin sosiaalinen eristäytyminen, mutta yhdessä näiden ilmiöiden negatiiviset vaikutukset yksilön elämänlaatuun moninkertaistuvat. Yksinäisyydellä ja sosiaalisella eristäytymisellä on lukuisia yhteisiä riskitekijöitä, kuten lapsuuden kielteiset kokemukset, mielenterveysongelmat, vähäinen sosiaalinen tuki, syrjinnän kokemukset, nuoruuden siirtymävaiheet, liiallinen teknologian käyttö sekä taloudellinen epävarmuus. Ilmiöiden merkittävimpänä erona korostuu yksinäisyyden subjektiivinen ja tunneperäinen kokemus, kun taas sosiaalinen eristäytyminen liittyy enemmän vähäisiin kontakteihin ja objektiiviseen vetäytymiseen ja vähäiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen. Sekä yksinäisyys että sosiaalinen eristäytyminen liittyvät kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin paineisiin, kuten modernisaation ja globalisaation aiheuttamaan sosiaaliseen vertailuun ja yksilön omaan vastuuseen. Analyysin tulokset painottavat riittävän avun saannin merkitystä ajoissa ennen ongelmien syvenemistä. Yksinäisyyden ja sosiaalisen eristäytymisen vähentämiseksi tarvitaan moniulotteisia ja kokonaisvaltaisia ratkaisuja, joiden avulla tuetaan nuoria aikuisia niin yksilöllisten, sosiaalisten kuin yhteiskunnallisten haasteiden kanssa.
Kirjallisuuskatsastuksen tulokset osoittavat, että nuorten aikuisten yksinäisyyden ja sosiaalisen eristäytymisen taustalla on todella monenlaisia tekijöitä, niin yksilöllisellä, sosiaalisella, kuin ja yhteiskunnan tasolla. Yksinäisyydellä ja sosiaalisella eristäytymisellä on monia yhteisiä tekijöitä, vaikka kyseessä onkin kaksi erillistä ilmiötä. Analyysin perusteella yksinäisyys ja sosiaalinen eristäytyminen ovat yhteydessä toisiinsa, ja niillä on kaksisuuntainen ja kumulatiivinen vaikutus. Tulokset osoittavat myös, että yksinäisyys sekä sosiaalinen eristäytyminen ovat merkittäviä riskitekijöitä nuorten aikuisten psyykkiselle, fyysiselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille. Tutkimukset yhdistivät yksinäisyyden ja sosiaalisen eristäytymisen muun muassa lisääntyneeseen masennukseen ja ahdistukseen, sosiaalisen kanssakäymisen heikkenemiseen ja ongelmiin, sekä somaattisiin ongelmiin kuten kohonneeseen kortisoliin ja stressitasoon.
Johtopäätöksinä on, että yksinäisyys on suurempi hyvinvointiriski kuin sosiaalinen eristäytyminen, mutta yhdessä näiden ilmiöiden negatiiviset vaikutukset yksilön elämänlaatuun moninkertaistuvat. Yksinäisyydellä ja sosiaalisella eristäytymisellä on lukuisia yhteisiä riskitekijöitä, kuten lapsuuden kielteiset kokemukset, mielenterveysongelmat, vähäinen sosiaalinen tuki, syrjinnän kokemukset, nuoruuden siirtymävaiheet, liiallinen teknologian käyttö sekä taloudellinen epävarmuus. Ilmiöiden merkittävimpänä erona korostuu yksinäisyyden subjektiivinen ja tunneperäinen kokemus, kun taas sosiaalinen eristäytyminen liittyy enemmän vähäisiin kontakteihin ja objektiiviseen vetäytymiseen ja vähäiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen. Sekä yksinäisyys että sosiaalinen eristäytyminen liittyvät kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin paineisiin, kuten modernisaation ja globalisaation aiheuttamaan sosiaaliseen vertailuun ja yksilön omaan vastuuseen. Analyysin tulokset painottavat riittävän avun saannin merkitystä ajoissa ennen ongelmien syvenemistä. Yksinäisyyden ja sosiaalisen eristäytymisen vähentämiseksi tarvitaan moniulotteisia ja kokonaisvaltaisia ratkaisuja, joiden avulla tuetaan nuoria aikuisia niin yksilöllisten, sosiaalisten kuin yhteiskunnallisten haasteiden kanssa.