Ensimmäisen sukupolven korkeakoulutetut akateemisilla kentillä : Tuen ja tarpeen kohtaamisesta suomalaisissa yliopistoissa
Jääsaari, Leena (2024-12-24)
Ensimmäisen sukupolven korkeakoulutetut akateemisilla kentillä : Tuen ja tarpeen kohtaamisesta suomalaisissa yliopistoissa
(24.12.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501276975
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501276975
Tiivistelmä
Tutkimuksissa koulutusta pidetään lähtökohtaisesti perinnöllisenä. Lasten koulupolku määräytyy todennäköisimmin omien vanhempien koulutusasteen perusteella. Suomessa poliittinen tavoite on jo vuosia ollut korkeakoulutettujen määrän nostaminen. Tämän valossa on mielenkiintoista tutkia, miten opiskelijat, joilla ei ole akateemista perhetaustaa viihtyvät yliopistoissa ja miten yliopisto voisi palvella heidän tarpeitaan paremmin.
Tässä maisterintutkielmassa selvitetään ensimmäisen sukupolven korkeakoulutettujen akateemisia ja sosiaalisia kokemuksia yliopistosta, sekä miten suomalaisissa yliopistoissa tarjolla olevat tukipalvelut kohtaavat tämän opiskelijaryhmän tarpeet. Tavoitteena on selventää, miten tukitoimia tulisi kehittää vastaamaan ensimmäisen sukupolven tarpeita paremmin. Teoreettinen viitekehys rakentuu Pierre Bourdieun pääoman, kentän ja habituksen ympärille. Tutkielman aineisto koostuu kuudesta haastattelusta, jotka toteutettiin vuosien 2023 ja 2024 aikana. Haastateltavista kolme on ensimmäisen sukupolven korkeakoulutettuja ja kolme työskentelee suomalaisissa yliopistoissa opiskelijoiden ohjauksen parissa. Tutkielman menetelmällinen ote perustuu laadulliseen teoriaohjaavaan analyysiin, Pierre Bourdieun pääomateoriaan nojautuen.
Tulosten perusteella ensimmäisen sukupolven korkeakoulutetut ovat itsenäisiä opiskelijoita, jotka eivät herkästi hakeudu ohjauksen piiriin. Taustalla vaikuttaa aiemmilla koulutusasteilla koettu heikko opinto-ohjaus. Oma motivaatio ja mielenkiinto kantavat koulutuksessa eteenpäin. Yliopistossa vallitsee perinne opiskelijoiden itseohjautuvuudesta, mikä ei kannusta hakemaan apua matalalla kynnyksellä. Ensimmäisen sukupolven korkeakoulutetut kaipaavat uraohjausta ja mentorointia työelämään liittyvissä kysymyksissä, mutta näiden palveluiden pariin ei osata hakeutua, vaikka sellaista olisi tarjolla. Opettajatuutorointi on hyvä keino lisätä matalan kynnyksen ohjaustoimintaa ja voi edesauttaa opiskelijoiden kuuluvuuden tunnetta yliopistoissa. Tukitoiminnan suurimmat haasteet ovat pienentyneet resurssit ja yliopistojen henkilöstön kasvanut työtaakka. Tutkielman tulokset vahvistavat aiempaa tutkimusta aiheesta sekä syventävät Pierre Bourdieun teoriaa pääomasta, habituksesta ja kentästä ilmiön selittämisessä.
Tässä maisterintutkielmassa selvitetään ensimmäisen sukupolven korkeakoulutettujen akateemisia ja sosiaalisia kokemuksia yliopistosta, sekä miten suomalaisissa yliopistoissa tarjolla olevat tukipalvelut kohtaavat tämän opiskelijaryhmän tarpeet. Tavoitteena on selventää, miten tukitoimia tulisi kehittää vastaamaan ensimmäisen sukupolven tarpeita paremmin. Teoreettinen viitekehys rakentuu Pierre Bourdieun pääoman, kentän ja habituksen ympärille. Tutkielman aineisto koostuu kuudesta haastattelusta, jotka toteutettiin vuosien 2023 ja 2024 aikana. Haastateltavista kolme on ensimmäisen sukupolven korkeakoulutettuja ja kolme työskentelee suomalaisissa yliopistoissa opiskelijoiden ohjauksen parissa. Tutkielman menetelmällinen ote perustuu laadulliseen teoriaohjaavaan analyysiin, Pierre Bourdieun pääomateoriaan nojautuen.
Tulosten perusteella ensimmäisen sukupolven korkeakoulutetut ovat itsenäisiä opiskelijoita, jotka eivät herkästi hakeudu ohjauksen piiriin. Taustalla vaikuttaa aiemmilla koulutusasteilla koettu heikko opinto-ohjaus. Oma motivaatio ja mielenkiinto kantavat koulutuksessa eteenpäin. Yliopistossa vallitsee perinne opiskelijoiden itseohjautuvuudesta, mikä ei kannusta hakemaan apua matalalla kynnyksellä. Ensimmäisen sukupolven korkeakoulutetut kaipaavat uraohjausta ja mentorointia työelämään liittyvissä kysymyksissä, mutta näiden palveluiden pariin ei osata hakeutua, vaikka sellaista olisi tarjolla. Opettajatuutorointi on hyvä keino lisätä matalan kynnyksen ohjaustoimintaa ja voi edesauttaa opiskelijoiden kuuluvuuden tunnetta yliopistoissa. Tukitoiminnan suurimmat haasteet ovat pienentyneet resurssit ja yliopistojen henkilöstön kasvanut työtaakka. Tutkielman tulokset vahvistavat aiempaa tutkimusta aiheesta sekä syventävät Pierre Bourdieun teoriaa pääomasta, habituksesta ja kentästä ilmiön selittämisessä.