Kenen verkosto hallitsee? : Kardinaalien familiae ja kytkökset paavi Bonifatius IX:n aikaisissa Lateraanirekistereissä (1389–1391)
Karhu, Juuso (2025-02-11)
Kenen verkosto hallitsee? : Kardinaalien familiae ja kytkökset paavi Bonifatius IX:n aikaisissa Lateraanirekistereissä (1389–1391)
(11.02.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025030415539
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025030415539
Tiivistelmä
Tämä tutkimus tarkastelee keskiaikaisia sosiaalisia kytköksiä. Käytän päälähteenäni Lateraanirekistereihin (Lat. Registra Lateranensia, Reg. Lat.) pohjautuvaa tietokantaa. Lateraanirekisterit ovat Vatikaanin apostolisessa arkistossa (AAV) säilytettävä käsin kirjoitettu, latinankielinen keskiaikainen kopiokirjasarja. Tarkoituksena on analysoida Bonifatius IX:n paaviuden varhaisvuosien 1389–1391 kardinaalien sosiaalisia kytköksiä ja valaista kirkollisten toimijoiden välisiä suhteita Rooman hallintokoneistossa. Ketkä kardinaaleista ovat aktiivisimpia kirkon verkostoissa ja millaisia ihmisiä heihin kytkeytyy?
Tutkimuksen keskeisenä metodina on sosiaalinen verkostoanalyysi (engl. social network analysis, SNA), jonka avulla pyrin selvittämään paavi Bonifatius IX:n aikaisten kardinaalien sosiaalisia verkostoja. Erityisen tarkastelun kohteena ovat kuurian kardinaalien familiaen jäsenien esiintyvyys ja kytkökset.
Bonifatius IX:n paaviuden ensimmäisen kahden vuoden aikana Lateraanirekistereissä korostuvat erityisesti kardinaalien Philippe d'Alençonin, Landolfo Maramaldon ja Francesco Morigotti Prignanin toimijuus ja familiaet. Heillä on verkostoissa huomattavimmat määrät yksittäisiä ja toistuvia kytköksiä, heillä on laaja vaikutusvalta, ja he toimivat eniten eri ryhmien välittäjinä tai yhdistäjinä. Tulosten perusteella kardinaalit ovat eniten kytköksissä italialaisten, alankomaalaisten, englantilaisten ja saksalaisten hiippakuntien piispojen kanssa sekä tiettyjen ylempien kirkollisten toimijoiden kanssa.
Kaikista merkittävin toimija on Philippe d'Alençon. D'Alençonin familian jäsenten kansallinen ja maantieteellinen tausta ja etuuksiin liittyvät kohdemaat ovat voittopuolisesti Saksan, Puolan, Alankomaiden ja Pohjois-Italian alueita. Tulokset viittaavat siihen, että vuosien 1389–1391 aikana erityisesti Alankomaiden, Saksan ja Unkarin alueiden hiippakunnat ja instituutiot olivat keskeisiä eräille kardinaaleille ja heidän familiaen jäsenille. Tuloksista ilmenevät kytkökset myös Pariisin yliopistoon, joka oli tärkeä väylä niin d'Alençonille kuin hänen familiansa monille jäsenille. Myös kirkollinen urakehitys ja etuuksien haaliminen ovat nähtävissä monen jäsenen ja kardinaalin kohdalla. Saman kardinaalin familian väliset urakehitykset, tulonlähteiden varmistaminen ja kertaluonteiset etuudet ja virat olivat myös risteäviä ja tietyssä mielessä periytyviä.
Tutkimuksen keskeisenä metodina on sosiaalinen verkostoanalyysi (engl. social network analysis, SNA), jonka avulla pyrin selvittämään paavi Bonifatius IX:n aikaisten kardinaalien sosiaalisia verkostoja. Erityisen tarkastelun kohteena ovat kuurian kardinaalien familiaen jäsenien esiintyvyys ja kytkökset.
Bonifatius IX:n paaviuden ensimmäisen kahden vuoden aikana Lateraanirekistereissä korostuvat erityisesti kardinaalien Philippe d'Alençonin, Landolfo Maramaldon ja Francesco Morigotti Prignanin toimijuus ja familiaet. Heillä on verkostoissa huomattavimmat määrät yksittäisiä ja toistuvia kytköksiä, heillä on laaja vaikutusvalta, ja he toimivat eniten eri ryhmien välittäjinä tai yhdistäjinä. Tulosten perusteella kardinaalit ovat eniten kytköksissä italialaisten, alankomaalaisten, englantilaisten ja saksalaisten hiippakuntien piispojen kanssa sekä tiettyjen ylempien kirkollisten toimijoiden kanssa.
Kaikista merkittävin toimija on Philippe d'Alençon. D'Alençonin familian jäsenten kansallinen ja maantieteellinen tausta ja etuuksiin liittyvät kohdemaat ovat voittopuolisesti Saksan, Puolan, Alankomaiden ja Pohjois-Italian alueita. Tulokset viittaavat siihen, että vuosien 1389–1391 aikana erityisesti Alankomaiden, Saksan ja Unkarin alueiden hiippakunnat ja instituutiot olivat keskeisiä eräille kardinaaleille ja heidän familiaen jäsenille. Tuloksista ilmenevät kytkökset myös Pariisin yliopistoon, joka oli tärkeä väylä niin d'Alençonille kuin hänen familiansa monille jäsenille. Myös kirkollinen urakehitys ja etuuksien haaliminen ovat nähtävissä monen jäsenen ja kardinaalin kohdalla. Saman kardinaalin familian väliset urakehitykset, tulonlähteiden varmistaminen ja kertaluonteiset etuudet ja virat olivat myös risteäviä ja tietyssä mielessä periytyviä.