Traumatietoisen työskentelyn jäljillä : Sosiaalityöntekijöiden ja asiakkaiden väliset kohtaamiset päihdehuollossa traumatietoisen työskentelyn näkökulmasta

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielma tarkastelee sosiaalityöntekijöiden ja asiakkaiden välisiä kohtaamisia päihdehuollossa traumatietoisen työskentelyn näkökulmasta. Traumatietoisella työskentelyllä tarkoitetaan lähestymistapaa auttamistyöhön, jonka keskiössä on kokonaisvaltainen traumatietoisuus niin työntekijä- kuin organisaatiotasolla. Työskentelyn lähtökohtana on pyrkiä edistämään asiakkaiden toipumista haitallisista kokemuksista, kuten traumoista, toteuttamalla työtä traumatietoisen työskentelyn periaatteiden mukaisesti. Tämä pro gradu -tutkielma on osaltaan tekemässä näkyväksi sitä, miksi traumatietoisuus ja ymmärrys trauman mekanismeista ovat tärkeitä sosiaalityössä.

Tutkimus on toteutettu laadullisen tutkimuksen keinon. Tutkimusaineisto on kerätty teemahaastatteluilla, ja se koostuu neljästä sosiaalityöntekijän asiantuntijan yksilöhaastattelusta. Tutkimusaineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimusaineiston analyysiä ohjasi traumatietoisen työskentelyn periaatteet ja siihen liittyvä tutkimustieto.

Tutkimuksen perusteella sosiaalityöntekijöiden ja asiakkaiden välisissä kohtaamisissa päihdehuollossa on sekä traumatietoiseen sosiaalityöhön nojaavia tekijöitä että haasteita traumatietoisen sosiaalityön näkökulmasta. Traumatietoiseen työskentelyyn nojaavia tekijöitä olivat sosiaalityöntekijöiden tietoisuus traumatisoituneista asiakkaista sekä kohtaamisiin panostus asiakkaiden hyvinvointia edistävänä tekijänä. Sosiaalityöntekijät olivat tietoisia siitä, että heidän asiakkaansa ovat usein traumatisoituneita ja pyrkivät asiakaskohtaamisissa rakentamaan luottamuksellista suhdetta asiakkaaseen kohtaamalla heidät muun muassa sensitiivisesti ja ennakkoluulottomasti. Tutkimuksen perusteella asiakaskohtaamisissa esiintyvät haasteet traumatietoisen työskentelyn toteuttamiselle olivat tietoisuuden puutteesta johtuvat haasteet sekä työn rakenteen luomat haasteet. Tietoisuuden puute liittyi siihen, että traumatietoisuus ei ulottunut kokonaisvaltaiseksi ymmärrykseksi traumojen mekanismeista, eikä traumatietoisuus ulottunut organisaatiotasolle. Lisäksi sosiaalityöntekijöiden suuret asiakasmäärät, kiire, palveluohjaukseen ja akuutteihin ongelmiin painottuva työ loivat esteitä traumatietoisen työskentelyn periaatteiden mukaisille kohtaamisille päihdehuollossa.

Tutkimuksen perusteella sekä sosiaalityöntekijöille että organisaatioille, joissa sosiaalityöntekijät työskentelivät, tarvitaan lisää koulutusta traumatietoisesta työskentelystä sekä sen hyödyistä. Lisäksi traumasta itsestään ja sen mekanismeista tarvitaan lisää koulutusta ja tietoisuutta sosiaalityöntekijöiden keskuuteen, jotta asiakkaiden kohtaamiset voisivat olla traumatietoisen työskentelyn mukaisia. Traumatietoisen työskentelyn mahdollistamiseksi tulee myös organisaatiotasolla tehdä rakenteellisia muutoksia. Traumatietoisen työskentelyn mahdollistamiseksi tarvitaan tahtoa ja halua niin työntekijä- kuin organisaatiotasolla, jotta työskentelyn käytännöt, rakenteet ja ajattelutapa muuttuisivat traumatietoisen työskentelyn mukaisiksi.