Välityssopimus ja välitysmenettely konkurssissa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan välityssopimusta ja välitysmenettelyä konkurssissa. Riidanratkaisukeinoista välitysmenettelyä käytetään eniten elinkeinoelämän riitojen ratkaisemiseen. Välitysmenettely perustuu osapuolten välillä tehtyyn välityssopimukseen. Yrityksen maksukyvyttömyys synnyttää herkästi riitaisuuksia, minkä vuoksi välityssopimukset aktivoituvatkin usein konkurssissa. Tutkielmassa selvitetään konkurssiliitännäisten riitojen välityskelpoisuutta ja arvioidaan velallisen solmiman välityssopimusten sitovuutta konkurssissa. Tutkielmassa pohditaan myös konkurssipesän mahdollisuutta solmia välityssopimuksia.

Konkurssin ja välitysmenettelyn ajallisesti merkittävä leikkauspiste on konkurssin hakeminen. Tutkielmassa arvioidaan, onko velkojalla oikeus vaatia velallisen asettamista konkurssiin välitystuomiolla vahvistetun saatavan perusteella. Lisäksi tutkielmassa arvioidaan, millaisia vaikutuksia välityssopimuksella voi olla konkurssin aloitusriidassa. Tutkielmassa selvitetään myös ennen konkurssia aloitetun välitysmenettelyn jatkuvuutta konkurssissa. Tähän sisältyy konkurssipesän ja velallisen välisen puhevallan jakautumisen arvioiminen. Tutkielmassa tehdään katsaus myös siihen, kuinka välitysmenettelyn kustannukset jakautuvat konkurssissa.

Tutkielmassa sovelletaan ensisijaisesti lainopillista metodia. Lainopillinen metodi tarkoittaa konkurssia ja välitysmenettelyä koskevien oikeussääntöjen sisällön tarkastelemista ja sen systematisointia, kuinka nämä menettelyt toteutuvat yhdessä. Lainopin keinoin pyritään muodostamaan välitysmenettelyä ja konkurssia koskeviin leikkauspisteisiin tulkintakannanottoja hyödyntäen eri oikeuslähteitä, kuten lain esitöitä, oikeuskirjallisuutta ja oikeuskäytäntöä. Lainopillisen metodin ohella tutkielmassa hyödynnetään myös oikeusvertailevaa tutkimusotetta vertailemalla paikoittain Suomen oikeustilaa Ruotsin oikeustilaan.

Tutkielmassa havaitaan, että konkurssiliitännäisiin riitoihin liittyy laaja välityskelpoisuus. Välityssopimus sitoo lähtökohtaisesti konkurssipesää, mutta sitovuus ei ulotu välityssopimuksen ulkopuoliseen riitauttajavelkojaan. Velkoja voi vaatia konkurssia välitystuomiossa määrätyn saatavan perusteella, jos välitystuomiosta on annettu tuomioistuimen täytäntöönpanomääräys tai tuomioistuin arvioi, että saatava on muutoin riittävän selvä. Jos konkurssin aloitusriidassa velallinen vetoaa esimerkiksi hakijavelkojan saatavaan soveltuvaan välityssopimukseen, tuomioistuin ei ole toimivaltainen ratkaisemaan saatavan selvyyttä. Konkurssin alkaessa vireillä olevaan välitysmenettelyyn tulevat sovellettavaksi konkurssilain oikeudenkäynnin oikeusvaikutuksia koskevat säännökset. Konkurssipesälle tarjotaan ensin mahdollisuus käyttää velallisen puhevaltaa. Jos konkurssipesä ei sitä käytä, velallinen voi halutessaan jatkaa välitysmenettelyä. Välitysmenettelyn kustannukset ovat lähtökohtaisesti velallisen käyttämän puhevallan osalta konkurssisaatavaa ja konkurssipesän käyttämän puhevallan osalta massasaatavaa.