Ohjauksellisen intervention yhteys hoitohenkilökunnan lainavuoroasenteisiin ja - kokemuksiin sekä koettuun stressiin lainavuorossa
Kuutti, Mirva (2025-03-20)
Ohjauksellisen intervention yhteys hoitohenkilökunnan lainavuoroasenteisiin ja - kokemuksiin sekä koettuun stressiin lainavuorossa
(20.03.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041527255
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041527255
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida joustavan resursoinnin malliin sopeutumisen tueksi kehitetyn ohjauksellisen intervention yhteyttä hoitohenkilökunnan lainavuoroasenteisiin, -kokemuksiin ja stressiin. Joustavan resursoinnin mallissa hoitohenkilökunta siirtyy oman yksikkönsä ulkopuolelle suorittamaan yksittäistä työvuoroa äkillisesti ilmaantuneen työvoimatarpeen vuoksi. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää käytännöllisiä ratkaisuja hoitotyöntekijöiden työssä jaksamisen tueksi sekä lainavuorokokemuksen parantamiseksi. Tutkimus on osa ”Potilasturvallisuus ja laatu lasten ja nuorten erikoissairaanhoidossa” – tutkimus ja kehittämishanketta (PLANES), joka toteutetaan vuosina 2021–2026.
Tutkimusasetelma oli kvasikokeellinen, jossa mittaukset suoritettiin yhdellä ryhmällä ennen ja jälkeen intervention käyttöönottoa loka – marraskuussa 2023. Hoitohenkilökunnan asenteet - mittari sisälsi 40 väittämää ja kokemukset organisaation sisäisestä liikkuvuudesta - mittari 21 väittämää. Henkilökunnan stressiä arvioitiin validoidulla koettu stressi - kysymyksellä. Mittareiden väittämiin vastattiin 5-portaisella Likert-asteikolla. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Normaalisuusoletusta tarkastettiin Shapiro-Wilk ja Kolmogorov-Smirnov -testillä, Spearmannin korrelaatiokertoimen, Mann-Whitney U - testin ja Kruskal - Wallis-testin avulla.
Tutkimusaineisto kerättiin yhden suomalaisen yliopistosairaalan hoitohenkilökunnalta (n=292). Vastausprosentti oli ennen interventiota 43% ja sen jälkeen 29%. Aineisto kerättiin kolmella mittarilla. Hoitohenkilökunnan asenteet ja kokemukset lainavuoroista olivat melko kielteisiä. Ohjauksellisella interventiolla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä lainavuoroasenteisiin. Lainavuorokokemukset paranivat merkitsevästi kahden summamuuttujan eli turvallisuuden toteutumisen (p=0.022) ja allokoinnin onnistumisen (p=0.012) osalta. Interventiolla ei näyttänyt olevan yhteyttä siihen, kuinka stressaantuneeksi yksilö tunsi itsensä työskennellessään vieraassa työyksikössä. Vastaajat kokivat itsensä lähes yhtä stressaantuneeksi ennen ja jälkeen intervention. Koetun stressin osalta vastaajien stressi jakaantui usealle elämän osa-alueelle.
Tässä tutkimuksessa ei löydetty eroa lainavuoroasenteissa tai koetussa stressissä ennen jälkeen ohjauksellisen intervention käyttöönottoa. Sen sijaan lainavuorokokemuksiin sillä saattoi olla myönteinen yhteys. Joustavan resursoinnin mallissa on hoitohenkilökuntaa kuormittavia elementtejä, joten jatkossa olisi tarpeen tutkia erilaisten hoitotyöntekijöiden työhyvinvointia tukevien menetelmien vaikuttavuutta. Interventiotutkimuksen avulla voitaisiin selvittää erilaisten tukiprosessien ja ohjelmien hyödyllisyyttä lainavuorossa työskentelevien hyvinvoinnin tukemiseen ja stressin lievittämiseen. Laadullisen tutkimuksen avulla voitaisiin syventää ymmärrystä lainavuoroasenteista ja kokemuksista sekä hoitotyöntekijöiden stressistä.
Tutkimusasetelma oli kvasikokeellinen, jossa mittaukset suoritettiin yhdellä ryhmällä ennen ja jälkeen intervention käyttöönottoa loka – marraskuussa 2023. Hoitohenkilökunnan asenteet - mittari sisälsi 40 väittämää ja kokemukset organisaation sisäisestä liikkuvuudesta - mittari 21 väittämää. Henkilökunnan stressiä arvioitiin validoidulla koettu stressi - kysymyksellä. Mittareiden väittämiin vastattiin 5-portaisella Likert-asteikolla. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Normaalisuusoletusta tarkastettiin Shapiro-Wilk ja Kolmogorov-Smirnov -testillä, Spearmannin korrelaatiokertoimen, Mann-Whitney U - testin ja Kruskal - Wallis-testin avulla.
Tutkimusaineisto kerättiin yhden suomalaisen yliopistosairaalan hoitohenkilökunnalta (n=292). Vastausprosentti oli ennen interventiota 43% ja sen jälkeen 29%. Aineisto kerättiin kolmella mittarilla. Hoitohenkilökunnan asenteet ja kokemukset lainavuoroista olivat melko kielteisiä. Ohjauksellisella interventiolla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä lainavuoroasenteisiin. Lainavuorokokemukset paranivat merkitsevästi kahden summamuuttujan eli turvallisuuden toteutumisen (p=0.022) ja allokoinnin onnistumisen (p=0.012) osalta. Interventiolla ei näyttänyt olevan yhteyttä siihen, kuinka stressaantuneeksi yksilö tunsi itsensä työskennellessään vieraassa työyksikössä. Vastaajat kokivat itsensä lähes yhtä stressaantuneeksi ennen ja jälkeen intervention. Koetun stressin osalta vastaajien stressi jakaantui usealle elämän osa-alueelle.
Tässä tutkimuksessa ei löydetty eroa lainavuoroasenteissa tai koetussa stressissä ennen jälkeen ohjauksellisen intervention käyttöönottoa. Sen sijaan lainavuorokokemuksiin sillä saattoi olla myönteinen yhteys. Joustavan resursoinnin mallissa on hoitohenkilökuntaa kuormittavia elementtejä, joten jatkossa olisi tarpeen tutkia erilaisten hoitotyöntekijöiden työhyvinvointia tukevien menetelmien vaikuttavuutta. Interventiotutkimuksen avulla voitaisiin selvittää erilaisten tukiprosessien ja ohjelmien hyödyllisyyttä lainavuorossa työskentelevien hyvinvoinnin tukemiseen ja stressin lievittämiseen. Laadullisen tutkimuksen avulla voitaisiin syventää ymmärrystä lainavuoroasenteista ja kokemuksista sekä hoitotyöntekijöiden stressistä.