Hyppää sisältöön
    • Suomeksi
    • In English
  • Suomeksi
  • In English
  • Kirjaudu
Näytä aineisto 
  •   Etusivu
  • 1. Kirjat ja opinnäytteet
  • Kandidaatin tutkielmat (kokotekstit)
  • Näytä aineisto
  •   Etusivu
  • 1. Kirjat ja opinnäytteet
  • Kandidaatin tutkielmat (kokotekstit)
  • Näytä aineisto
JavaScript is disabled for your browser. Some features of this site may not work without it.

Zagroksen poimu- ja ylityöntövyöhyke

Lepistö, Tiia (2025-04-07)

Zagroksen poimu- ja ylityöntövyöhyke

Lepistö, Tiia
(07.04.2025)
Katso/Avaa
Lepisto_Tiia_opinnayte.pdf (1.408Mb)
Lataukset: 

Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Näytä kaikki kuvailutiedot
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041527066
Tiivistelmä
Zagroksen poimu- ja ylityöntövyöhyke on muodostunut Euraasian ja Arabian laattojen yhteentörmäyksessä Iranin, Irakin ja Turkin alueille. Zagroksen vyöhykkeen rakenne on muodostunut monien laattatektonisten vaiheiden aikana, joihin lukeutuvat: passiivinen mannerreunus, mannerlaattojen hajoaminen, erkaantuva tektoniikka, puristava tektoniikka ylityöntövyöhykkeineen sekä lopulta manner-mannertörmäys.

Zagroksen poimu- ja ylityöntövyöhykkeen eri osat poikkeavat toisistaan rakenteellisesti. Vyöhyke voidaan jakaa kahteen kaakkois-luoteissuuntaiseen tektoniseen alueeseen, jotka ovat Korkea Zagros ja Poimuttunut Vyöhyke. Poimuttunut Vyöhyke voidaan edelleen jakaa viiteen toisistaan eroavaan osaan. Poimuttuneen vyöhykkeen kolme topografialtaan korkeampaa aluetta ovat Lurestan, Izeh ja Fars, kun taas Kirkuk ja Dezful edustavat matalampia alueita.

Poimu- ja ylityöntövyöhykkeillä deformaatioon vaikuttavat oleellisesti peruskallion ja sedimenttikivikerrosten mekaaniset ominaisuudet. Tietyt kivilajit ovat mekaanisesti heikkoja, ja osa näistä kivilajeista käyttäytyy duktiilisti jo kuoren pinnallisissa osissa. Zagroksen poimu- ja ylityöntövyöhykkeen sedimenttikivikerroksissa on useita mekaanisesti heikkoja kivilajeja. Tällä on ollut merkittävä vaikutus vyöhykkeen deformaatiomekanismeihin ja -tyyleihin, sekä vyöhykkeen eri alueiden rakenteellisiin eroihin. Yksi Zagroksen vyöhykkeen tärkeimmistä deformaatiomekanismeista onkin duktiilien kivilajikerrosten päälle eri syvyyksille muodostunut poimutus.

Zagroksen vyöhykkeen pitkä tektoninen historia on edesauttanut paksun sedimenttikivipatjan muodostumista alueelle ja orgaanista materiaalia sisältävien kivilajien kerrostumisen. Nämä orgaanista ainesta sisältävät kivilajit yhdessä alueen muiden kivilajimuodostumien ja rakenteiden kanssa muodostavat useita hiilivetysysteemeitä. Zagroksen vyöhykkeen tärkeimmät hiilivetyloukut ovat muodostuneet alueen rakenteisiin ja antikliineihin. Alueen hiilivetysysteemit voidaan jakaa stratigrafian perusteella kolmeen sarjaan, jotka ovat paleotsooinen, mesotsooinen ja kenotsooinen sarja.

Zagroksen poimu- ja ylityöntövyöhyke on nuori ja edelleen aktiivinen törmäysvyöhyke, sillä alue on edelleen puristavassa jännityskentässä. Seisminen aktiivisuus tuo alueelle mahdollisia geologisia uhkia, mutta laajat hiilivetysysteemit puolestaan taloudellisia mahdollisuuksia. Osa Zagroksen vyöhykkeen hiilivetyvarastoista on erittäin tuottoisia globaalissa mittakaavassa. Alueen geologisessa ymmärryksessä on vielä aukkoja, mutta merkittävyytensä vuoksi alueen tutkimustietoa pyritään alati kasvattamaan.
Kokoelmat
  • Kandidaatin tutkielmat (kokotekstit) [1449]

Turun yliopiston kirjasto | Turun yliopisto
julkaisut@utu.fi | Tietosuoja | Saavutettavuusseloste
 

 

Tämä kokoelma

JulkaisuajatTekijätNimekkeetAsiasanatTiedekuntaLaitosOppiaineYhteisöt ja kokoelmat

Omat tiedot

Kirjaudu sisäänRekisteröidy

Turun yliopiston kirjasto | Turun yliopisto
julkaisut@utu.fi | Tietosuoja | Saavutettavuusseloste