Luokanopettajien reaktiiviset luokanhallintakeinot ja työrauhahäiriöihin puuttuminen : Havainnointitutkimus alakoulun luokista
Mikkonen, Elisa (2025-04-11)
Luokanopettajien reaktiiviset luokanhallintakeinot ja työrauhahäiriöihin puuttuminen : Havainnointitutkimus alakoulun luokista
(11.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041628415
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041628415
Tiivistelmä
Koulun työrauhan ylläpitäminen on keskeinen haaste opettajille ja tehokkaat luokanhallintakeinot ovat kriittisiä oppimisen sujuvuuden varmistamiseksi. Toimiva luokanhallinta vaatii opettajilta monipuolisia taitoja sekä erilaisten luokanhallintakeinojen yhdistämistä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin alakoulujen luokkien työrauhahäiriöitä ja opettajien käyttämiä reaktiivisia keinoja sen säilyttämiseksi.
Aineisto kerättiin havainnoimalla alakoulun luokkien työrauhahäiriöitä ja luokanopettajien reaktioita niihin. Sanallisia keinoja, kuten henkilökohtaisia puhutteluja ja suoria pyyntöjä, käytettiin eniten, mutta myös sanattomat keinot, kuten katsekontakti ja fyysinen läsnäolo, nousivat esiin keskeisinä häiriöiden hallinnan välineinä. Lisäksi havaittiin, että opettajat yhdistivät usein sanallisia ja sanattomia keinoja tilanteesta riippuen.
Tutkimuksen tuloksista ilmenee, että vaikka opettajat onnistuvat katkaisemaan häiriöt nopeasti, ne toistuvat usein samankaltaisina häiriöinä. Tämä viittaa siihen, että työrauhan ylläpitämisen tavat jäävät hetkellisiksi eivätkä monesti tuota pitkäkestoisia muutoksia oppilaiden käytöksessä. Tämä korostaa tarvetta kehittää työrauhan ylläpitämisen pitkäkestoisempia keinoja. Lisäksi avainasemassa saattaisivat olla opettajien ammatillinen tuki ja koulutuksen kehittäminen.
Aineisto kerättiin havainnoimalla alakoulun luokkien työrauhahäiriöitä ja luokanopettajien reaktioita niihin. Sanallisia keinoja, kuten henkilökohtaisia puhutteluja ja suoria pyyntöjä, käytettiin eniten, mutta myös sanattomat keinot, kuten katsekontakti ja fyysinen läsnäolo, nousivat esiin keskeisinä häiriöiden hallinnan välineinä. Lisäksi havaittiin, että opettajat yhdistivät usein sanallisia ja sanattomia keinoja tilanteesta riippuen.
Tutkimuksen tuloksista ilmenee, että vaikka opettajat onnistuvat katkaisemaan häiriöt nopeasti, ne toistuvat usein samankaltaisina häiriöinä. Tämä viittaa siihen, että työrauhan ylläpitämisen tavat jäävät hetkellisiksi eivätkä monesti tuota pitkäkestoisia muutoksia oppilaiden käytöksessä. Tämä korostaa tarvetta kehittää työrauhan ylläpitämisen pitkäkestoisempia keinoja. Lisäksi avainasemassa saattaisivat olla opettajien ammatillinen tuki ja koulutuksen kehittäminen.