Utooppinen subjekti Ursula K. Le Guinin romaanissa The Dispossessed
Konttinen, Jussi (2025-03-25)
Utooppinen subjekti Ursula K. Le Guinin romaanissa The Dispossessed
(25.03.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041728705
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041728705
Tiivistelmä
Tarkastelen tässä pro gradu -tutkielmassa Ursula K. Le Guinin romaania The Dispossessed. An Ambiguous Utopia (1974; suom. Kalevi Nyytäjä 1979, Osattomien planeetta) prosessuaalisen utopian ja kerronnallisesti konstituoituvan subjektin näkökannoilta. Tarina kertoo Anarres-planeetan utooppisen yhteisön elämästä ja suhteesta ulkopuoliseen maailmaan. Teoksen päähenkilö ja fokalisoija on anarreslainen fyysikko Shevek. Tarina on yhdistelmä yhteiskunnallista tieteiskirjallisuutta ja yksilösubjektin identiteetin muotoutumisen kuvausta.
Tutkimusongelma koskee utooppisen yhteisön ja siinä elävän yksilön väistämätöntä konfliktia. Shevek havahtuu siihen, että sääntöjen puuttumisesta huolimatta Anarresilla on institutionaalisia valtarakenteita. Hän lähtee matkalle Anarresin kanssa kilpailevalle Urras-planeetalle, jonka olosuhteiden avulla hän pystyy reflektoimaan kertomustaan Anarresista. Etsin tutkielmassa vastauksia kysymyksiin, millaisen näkemyksen utopiasta teksti esittää, ja miten subjektin on mahdollista toteuttaa itseään kyseisessä utopiassa.
Teoreettisena työvälineenä käytän synteesiä utopiateoriasta ja narratiivisesta hermeneutiikasta. Utopiateoriaa koskeva päälähteeni on Ruth Levitasin teos Utopia as Method: The Imaginary Reconstitution of Society (2013). Tärkein käyttämäni Levitasin käsite on nimenomaan utopia. Tutkielmassa utopia tarkoittaa pääasiassa utooppista prosessia erotuksena ihanteellista yhteiskuntaa kuvaavasta malliutopiasta. Utopiateoriaan yhdistän narratiivisen hermeneutiikan mukaista kerronnallisuuden käsitteistöä. Narratiivista hermeneutiikkaa koskeva päälähteeni on Hanna Meretojan teos The Ethics of Storytelling. Narrative Hermeneutics, History, and the Possible (2018). Teorioita yhdistelemällä muodostan metodin, jonka avulla pystyn tarkastelemaan, millainen on utopiankin ytimessä sijaitseva subjekti. Tutkielmani subjektikäsitys sijoittuu nietzscheläis-foucault’laiseen traditioon ja utopiakäsitys jossain määrin blochlaiseen traditioon. Tutkielman eetos on filosofis-hermeneuttinen.
Tulkintani mukaan Le Guinin teksti kyseenalaistaa täydellisen yhteiskunnan mahdollisuuden. Tekstissä utooppinen ulottuvuus löytyy subjektin tulemisen tilasta, jossa subjektin mahdollisen taju laajenee siten, että parempaan tulevaisuuteen kurottaminen on mahdollista. Parempaan tulevaisuuteen kurottaminen tapahtuu yhtä aikaa sekä toimimalla kulttuurisen valtakertomuksen konventioita vastaan että kerronnallisessa vuorovaikutuksessa yhteisön kanssa. Tutkielman aiheen ja johtopäätösten kautta tutkielma osallistuu aina ajankohtaiseen keskusteluun siitä, millaista on hyvä elämä yhteiskunnassa.
Tutkimusongelma koskee utooppisen yhteisön ja siinä elävän yksilön väistämätöntä konfliktia. Shevek havahtuu siihen, että sääntöjen puuttumisesta huolimatta Anarresilla on institutionaalisia valtarakenteita. Hän lähtee matkalle Anarresin kanssa kilpailevalle Urras-planeetalle, jonka olosuhteiden avulla hän pystyy reflektoimaan kertomustaan Anarresista. Etsin tutkielmassa vastauksia kysymyksiin, millaisen näkemyksen utopiasta teksti esittää, ja miten subjektin on mahdollista toteuttaa itseään kyseisessä utopiassa.
Teoreettisena työvälineenä käytän synteesiä utopiateoriasta ja narratiivisesta hermeneutiikasta. Utopiateoriaa koskeva päälähteeni on Ruth Levitasin teos Utopia as Method: The Imaginary Reconstitution of Society (2013). Tärkein käyttämäni Levitasin käsite on nimenomaan utopia. Tutkielmassa utopia tarkoittaa pääasiassa utooppista prosessia erotuksena ihanteellista yhteiskuntaa kuvaavasta malliutopiasta. Utopiateoriaan yhdistän narratiivisen hermeneutiikan mukaista kerronnallisuuden käsitteistöä. Narratiivista hermeneutiikkaa koskeva päälähteeni on Hanna Meretojan teos The Ethics of Storytelling. Narrative Hermeneutics, History, and the Possible (2018). Teorioita yhdistelemällä muodostan metodin, jonka avulla pystyn tarkastelemaan, millainen on utopiankin ytimessä sijaitseva subjekti. Tutkielmani subjektikäsitys sijoittuu nietzscheläis-foucault’laiseen traditioon ja utopiakäsitys jossain määrin blochlaiseen traditioon. Tutkielman eetos on filosofis-hermeneuttinen.
Tulkintani mukaan Le Guinin teksti kyseenalaistaa täydellisen yhteiskunnan mahdollisuuden. Tekstissä utooppinen ulottuvuus löytyy subjektin tulemisen tilasta, jossa subjektin mahdollisen taju laajenee siten, että parempaan tulevaisuuteen kurottaminen on mahdollista. Parempaan tulevaisuuteen kurottaminen tapahtuu yhtä aikaa sekä toimimalla kulttuurisen valtakertomuksen konventioita vastaan että kerronnallisessa vuorovaikutuksessa yhteisön kanssa. Tutkielman aiheen ja johtopäätösten kautta tutkielma osallistuu aina ajankohtaiseen keskusteluun siitä, millaista on hyvä elämä yhteiskunnassa.