Joukkoliikenteen saavutettavuus ja käytettävyys työmatkoilla
Ylimaa, Henna (2025-03-20)
Joukkoliikenteen saavutettavuus ja käytettävyys työmatkoilla
(20.03.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025042531278
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025042531278
Tiivistelmä
Liikenteen päästöjen vähentämiseksi kestävien kulkutapojen, kuten kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen, osuutta kuljetuista matkoista tulisi lisätä. Joukkoliikenteen saavutettavuus ja käytettävyys ovat keskeisessä osassa, kun joukkoliikennettä arvioidaan vaihtoehtona muihin kulkutapoihin verrattuna. Työmatkat kattavat suuren osan Suomessa kuljetuista matkoista, minkä vuoksi onkin tärkeää selvittää, mitkä tekijät voivat muodostua haasteiksi joukkoliikenteen käytölle työmatkoilla. Tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka saavutettavaa joukkoliikenne on Suomessa ja löytää keinoja joukkoliikenteen käytettävyyden mittaamiseen työmatkoilla. Tässä tutkielmassa tarkastellaan joukkoliikenteen saavutettavuutta ja käytettävyyttä työmatkoilla Suomessa paikkatieto- ja tilastomenetelmin. Tutkielmassa käytetään aineistona joukkoliikenteen aikatauluja sekä pysäkki-, tiestö-, väestö- ja työmatkatietoja.
Tulosten perusteella joukkoliikenteen pysäkit ovat Suomessa melko hyvin saavutettavissa, sillä 63 prosentilla Suomessa asuvista on arkipäivänä vähintään yksi liikennöity joukkoliikenteen pysäkki viiden minuutin kävelyetäisyydellä asuinpaikasta. Parasta saavutettavuus on tiheillä kaupunkialueilla, joissa myös saavutetaan eniten pysäkkejä ja pysäkeiltä lähteviä joukkoliikenteen lähtöjä. Joukkoliikenteen käytettävyyttä työmatkoilla arvioitiin joukkoliikennepysäkkien saavutettavuuden lisäksi tarkastelemalla joukkoliikennematkojen rakennetta, matkan nopeutta, matkan aikataulullista sopivuutta sekä reitin kiertävyyttä ja suhteellista eroa saman matkan kulkemiseen autolla.
Yleisimpään työmatka-aikaan klo 5–8 liikennöity pysäkki on saavutettavissa noin 60 prosentilla pituutensa puolesta joukkoliikenteellä kuljettavissa olevien työmatkojen lähtöpaikoista, mikä tarkoittaa, että 40 prosentilla työmatkoista pysäkkien saavutettavuus muodostuu haasteeksi joukkoliikenteen käytölle. Työmatkoista, joilla joukkoliikenteen pysäkit ovat saavutettavia niiden lähtöpaikasta, 40 prosentilla haasteeksi muodostuu matkojen sisältämä yli 15 minuutin kävely. Lisäksi näistä matkoista aikataulut muodostuivat haasteeksi noin 20 prosentilla matkoista, joissa töiden alkua joutui odottamaan yli 20 minuuttia töihin saapumisen jälkeen, kun työt määritettiin alkamaan klo 8.00.
Tulosten perusteella suhteellinen aikaero autoon voidaan todeta hyväksi tavaksi vertailla eri pituisia joukkoliikennematkoja keskenään, sillä matkan pituudella ei ole siihen vaikutusta. Suhteellisen aikaeron perusteella joukkoliikenne on työmatkoilla käytettävintä Uudellamaalla ja heikointa Lapissa. Tutkielmassa testattiin myös saavutettavien pysäkkien sekä lähtöjen määrän ja joukkoliikenteen käytettävyyttä kuvaavien tunnuslukujen välistä korrelaatiota, mutta tulosten perusteella pelkän asuinpaikan ja saavutettavan joukkoliikenteen palvelutiheyden perusteella ei voida suoraan arvioida joukkoliikenteen käytettävyyttä työmatkoilla.
Jotta joukkoliikenne olisi käytettävämpää työmatkoilla, tulisi pysäkkien saavutettavuutta parantaa ja muuhun kuin joukkoliikennevälineessä matkustamiseen käytettävää aikaa matkan aikana pyrkiä vähentämään. Kulkutavan valintaan vaikuttaa moni asia, mutta tutkielman tulokset voivat avata mistä lähtökohdista kulkutapoja koskevia päätöksiä tehdään. To reduce traffic emissions, the share of sustainable modes of transport, such as walking, cycling, and public transport, should be increased. The accessibility and usability of public transport are essential when public transport is assessed as an alternative to other modes of transport. Work commutes account for a significant portion of trips in Finland, making it essential to identify the factors that may pose challenges to using public transport for commuting. The aim of this study is to examine the accessibility of public transport in Finland and to identify ways to measure its usability for commuting. This study analyses the accessibility and usability of public transport for commuting in Finland using geospatial and statistical methods. The data used in the study includes public transport schedules, as well as information on stops, road network, population distribution, and commuting trips.
The results indicate that public transport stops are relatively well accessible in Finland, as 63 percent of residents have at least one public transport stop with service within a five-minute walking distance from their place of residence on weekdays. Accessibility is highest in dense urban areas, where the number of accessible stops and departures from the stops are highest. The usability of public transport for commuting was assessed not only by the accessibility of stops but also by examining trip structure, travel speed, schedule suitability, route circuity, and the relative difference compared to traveling the same trip by car.
During the busiest commuting hours 5–8 AM, a public transport stop with service is accessible from approximately 60 percent of commuting departure points where the trip length is suitable for public transport usage. This means that for 40 percent of commutes, stop accessibility becomes a challenge for using public transport. Among commutes where stops are accessible from the departure point, a walking distance of over 15 minutes poses a challenge in 40 percent of cases. Additionally, for 20 percent of these trips, schedules become an issue, as workers would have to wait over 20 minutes after arriving before their work shift starts when assuming an 8:00 AM workday start.
The results indicate that the relative time difference compared to driving is a useful metric for comparing public transport trips of different lengths, as trip length does not affect it. Based on this metric, public transport is most usable for commuting in Region of Uusimaa and least usable in Region of Lapland. Tests were also conducted in the study to examine the correlation between the number of accessible stops and departures and public transport usability indicators. However, the results suggest that the usability of public transport for commuting cannot be directly assessed solely based on the number of accessible stops or departures from the place of residence.
To improve the usability of public transport for commuting, stop accessibility should be improved, and efforts should be made to reduce the time spent on activities other than the actual travel on public transport. Many factors influence the choice of transport mode, but the results of this study can provide insights into the basis on which such decisions are made.
Tulosten perusteella joukkoliikenteen pysäkit ovat Suomessa melko hyvin saavutettavissa, sillä 63 prosentilla Suomessa asuvista on arkipäivänä vähintään yksi liikennöity joukkoliikenteen pysäkki viiden minuutin kävelyetäisyydellä asuinpaikasta. Parasta saavutettavuus on tiheillä kaupunkialueilla, joissa myös saavutetaan eniten pysäkkejä ja pysäkeiltä lähteviä joukkoliikenteen lähtöjä. Joukkoliikenteen käytettävyyttä työmatkoilla arvioitiin joukkoliikennepysäkkien saavutettavuuden lisäksi tarkastelemalla joukkoliikennematkojen rakennetta, matkan nopeutta, matkan aikataulullista sopivuutta sekä reitin kiertävyyttä ja suhteellista eroa saman matkan kulkemiseen autolla.
Yleisimpään työmatka-aikaan klo 5–8 liikennöity pysäkki on saavutettavissa noin 60 prosentilla pituutensa puolesta joukkoliikenteellä kuljettavissa olevien työmatkojen lähtöpaikoista, mikä tarkoittaa, että 40 prosentilla työmatkoista pysäkkien saavutettavuus muodostuu haasteeksi joukkoliikenteen käytölle. Työmatkoista, joilla joukkoliikenteen pysäkit ovat saavutettavia niiden lähtöpaikasta, 40 prosentilla haasteeksi muodostuu matkojen sisältämä yli 15 minuutin kävely. Lisäksi näistä matkoista aikataulut muodostuivat haasteeksi noin 20 prosentilla matkoista, joissa töiden alkua joutui odottamaan yli 20 minuuttia töihin saapumisen jälkeen, kun työt määritettiin alkamaan klo 8.00.
Tulosten perusteella suhteellinen aikaero autoon voidaan todeta hyväksi tavaksi vertailla eri pituisia joukkoliikennematkoja keskenään, sillä matkan pituudella ei ole siihen vaikutusta. Suhteellisen aikaeron perusteella joukkoliikenne on työmatkoilla käytettävintä Uudellamaalla ja heikointa Lapissa. Tutkielmassa testattiin myös saavutettavien pysäkkien sekä lähtöjen määrän ja joukkoliikenteen käytettävyyttä kuvaavien tunnuslukujen välistä korrelaatiota, mutta tulosten perusteella pelkän asuinpaikan ja saavutettavan joukkoliikenteen palvelutiheyden perusteella ei voida suoraan arvioida joukkoliikenteen käytettävyyttä työmatkoilla.
Jotta joukkoliikenne olisi käytettävämpää työmatkoilla, tulisi pysäkkien saavutettavuutta parantaa ja muuhun kuin joukkoliikennevälineessä matkustamiseen käytettävää aikaa matkan aikana pyrkiä vähentämään. Kulkutavan valintaan vaikuttaa moni asia, mutta tutkielman tulokset voivat avata mistä lähtökohdista kulkutapoja koskevia päätöksiä tehdään.
The results indicate that public transport stops are relatively well accessible in Finland, as 63 percent of residents have at least one public transport stop with service within a five-minute walking distance from their place of residence on weekdays. Accessibility is highest in dense urban areas, where the number of accessible stops and departures from the stops are highest. The usability of public transport for commuting was assessed not only by the accessibility of stops but also by examining trip structure, travel speed, schedule suitability, route circuity, and the relative difference compared to traveling the same trip by car.
During the busiest commuting hours 5–8 AM, a public transport stop with service is accessible from approximately 60 percent of commuting departure points where the trip length is suitable for public transport usage. This means that for 40 percent of commutes, stop accessibility becomes a challenge for using public transport. Among commutes where stops are accessible from the departure point, a walking distance of over 15 minutes poses a challenge in 40 percent of cases. Additionally, for 20 percent of these trips, schedules become an issue, as workers would have to wait over 20 minutes after arriving before their work shift starts when assuming an 8:00 AM workday start.
The results indicate that the relative time difference compared to driving is a useful metric for comparing public transport trips of different lengths, as trip length does not affect it. Based on this metric, public transport is most usable for commuting in Region of Uusimaa and least usable in Region of Lapland. Tests were also conducted in the study to examine the correlation between the number of accessible stops and departures and public transport usability indicators. However, the results suggest that the usability of public transport for commuting cannot be directly assessed solely based on the number of accessible stops or departures from the place of residence.
To improve the usability of public transport for commuting, stop accessibility should be improved, and efforts should be made to reduce the time spent on activities other than the actual travel on public transport. Many factors influence the choice of transport mode, but the results of this study can provide insights into the basis on which such decisions are made.