Paramagneettisten kehien tunnistaminen MS-potilaiden SWI-kuvista
Piispanen, Anni (2025-04-17)
Paramagneettisten kehien tunnistaminen MS-potilaiden SWI-kuvista
(17.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025042531014
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025042531014
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena ovat MS-taudille spesifiset keskushermoston rautakertymät eli paramagneettiset leesiot. Niitä voidaan löytää aivoista suskeptibiliteettipainoitteisella magneettikuvauksella (Susceptibility-Weighted Imaging, SWI), joka havaitsee rautakertymät. Kaikilla MS-tautipotilailla näitä leesioita ei ole. Tarkoituksena on selvittää, tuoko paramagneettisten leesioiden kuvantaminen lisäarvoa MS-taudin diagnostiikkaan. Lisäksi selvitämme paramagneettisten leesioiden yhteyttä erilaisiin kliinisradiologisiin parametreihin, muun muassa MS-potilaiden toimintakykyyn, aivoparenkyymien tilavuuksiin sekä aivo-selkäydinnestenäytteen tutkimustuloksiin.
Tutkielman alkuun laadin kirjallisuuskatsauksen. Paramagneettisia leesioita on tutkittu viime vuosina runsaasti ja myös muutamia ansiokkaita meta-analyysejä aiheesta on julkaistu. Omassa tutkimuksessa kävimme läpi kaikki Turun yliopistollisessa keskussairaalassa (TYKS) MS-protokollalla tehdyt aivojen MRI-tutkimukset tietyllä aikavälillä. Potilaiden kliiniset tiedot kerättiin manuaalisesti sähköisestä potilastietojärjestelmästä. Magneettitutkimuksista suoritettiin kvantitatiivinen MRI-analyysi ja kliinisten tietojen pohjalta tehtiin tilastolliset analyysit.
Tutkimuksessa jaoimme potilaat kahteen ryhmään paramagneettisten leesioiden määrän mukaan. Ensimmäisessä ryhmässä leesioita oli 0–2 ja toisessa kolme tai enemmän. Havaitsimme ryhmien välillä eron toimintakykyä kuvaavien mittareiden (EDSS ja MSSS) kohdalla. Potilailla, joilla oli kolme tai enemmän paramagneettisia leesioita, oli merkittävästi korkeammat pistemäärät. Potilaiden MRI-kuvien analysoinnissa havaittiin ryhmien välillä ero aivoparenkyymien tilavuuksissa. Potilailla, joilla leesioita oli enemmän, kokonaisaivoparenkyymin sekä nucleus caudatuksen tilavuus olivat pienemmät, verrattuna potilaisiin, joilla leesioita oli vähemmän. Tämä tutkimus osoittaa, että kliinisessä rutiinikäytössä oleva SWI-sekvenssi voi auttaa tunnistamaan rautaakehiä MS-tautipotilaiden aivokudoksesta. Paramagneettisten leesioiden tunnistaminen yhdistettynä topografisiin tietoihin ja potilaan sairaushistoriaan voi auttaa ymmärtämään taudin patologisia prosesseja tarkemmin.
Tutkielman alkuun laadin kirjallisuuskatsauksen. Paramagneettisia leesioita on tutkittu viime vuosina runsaasti ja myös muutamia ansiokkaita meta-analyysejä aiheesta on julkaistu. Omassa tutkimuksessa kävimme läpi kaikki Turun yliopistollisessa keskussairaalassa (TYKS) MS-protokollalla tehdyt aivojen MRI-tutkimukset tietyllä aikavälillä. Potilaiden kliiniset tiedot kerättiin manuaalisesti sähköisestä potilastietojärjestelmästä. Magneettitutkimuksista suoritettiin kvantitatiivinen MRI-analyysi ja kliinisten tietojen pohjalta tehtiin tilastolliset analyysit.
Tutkimuksessa jaoimme potilaat kahteen ryhmään paramagneettisten leesioiden määrän mukaan. Ensimmäisessä ryhmässä leesioita oli 0–2 ja toisessa kolme tai enemmän. Havaitsimme ryhmien välillä eron toimintakykyä kuvaavien mittareiden (EDSS ja MSSS) kohdalla. Potilailla, joilla oli kolme tai enemmän paramagneettisia leesioita, oli merkittävästi korkeammat pistemäärät. Potilaiden MRI-kuvien analysoinnissa havaittiin ryhmien välillä ero aivoparenkyymien tilavuuksissa. Potilailla, joilla leesioita oli enemmän, kokonaisaivoparenkyymin sekä nucleus caudatuksen tilavuus olivat pienemmät, verrattuna potilaisiin, joilla leesioita oli vähemmän. Tämä tutkimus osoittaa, että kliinisessä rutiinikäytössä oleva SWI-sekvenssi voi auttaa tunnistamaan rautaakehiä MS-tautipotilaiden aivokudoksesta. Paramagneettisten leesioiden tunnistaminen yhdistettynä topografisiin tietoihin ja potilaan sairaushistoriaan voi auttaa ymmärtämään taudin patologisia prosesseja tarkemmin.