Tekoäly ja vahingonkorvausvastuu : Tarkastelun kohteena itsestään ajavat autot
Mikkola, Lotta (2025-04-21)
Tekoäly ja vahingonkorvausvastuu : Tarkastelun kohteena itsestään ajavat autot
(21.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025042531266
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025042531266
Tiivistelmä
Liikennevakuutuslain (LVL 460/2016) 73 §:ssä säädetään vakuutusyhtiön takautumisoikeudesta liikennevahingoissa. Mikäli vahingonaiheuttaja on yksityishenkilö taikka työntekijä, virkamies tai näihin vahingonkorvauslain (412/1974) 3 luvun 1 §:n mukaan rinnastettava muu henkilö taikka ajoneuvon omistaja, haltija, kuljettaja tai matkustaja, takautumisoikeus toteutuu vain, jos vahinko on aiheutettu tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella. LVL:ssa ei ole nimenomaista säännöstä koskien sitä, kuinka vastuuasema määräytyy, kun vahingon on aiheuttanut itsestään ajavan auto. 5-tason itsestään ajavissa autoissa ei ole lainkaan kuljettajaa, jolloin vakuutusyhtiön on kohdistettava takautumisoikeutensa autoa ohjaavan tekoälyjärjestelmän valmistajaan. 3-tason itsestään ajavissa autoissa on oltava myös kuljettaja mukana. Tällöin vastuu voi kohdistua joko auton kuljettajaan, autoa ohjaavan tekoälyjärjestelmän valmistajaan tai kumpikin taho voi olla yhteisvastuussa vahingosta.
Tutkielman tavoitteena on selvittää lainopin metodilla, kuinka vastuuasema määräytyy, kun itsestään ajava auto on aiheuttanut vahinkoa kolmannelle osapuolelle. Tätä kysymystä tutkin tulkitsemalla LVL 73 §:n mukaista vakuutusyhtiön takautumisoikeutta ja käyttämällä esimerkkinä sekä 5-tason auton, että 3-tason auton aiheuttamaa vahinkoa kolmannelle osapuolelle. Tutkielmassa tarkastelen tekemieni havaintojen perusteella itsestään ajavien autojen aiheuttamia merkittävimpiä ongelmia, joita syntyy, kun vakuutusyhtiön on määritettävä korvausvelvollinen taho sekä tämän lisäksi tarkastelen myös vakuutusjärjestelmien keskeisimpiä puutteita kysymyksen ratkaisemisen kannalta.
Tutkielmassa päädyn siihen, että mikäli vakuutusyhtiö ei käytä tuotevastuulain (TvastuuL 694/1990) mukaista takautumisoikeuttaan, tulee sekä 5-tason, että 3-tason autoa ohjaavan tekoälyjärjestelmän valmistajan toimintaa arvioida normaalin tuottamusvastuun perusteella. 3-tason auton kuljettajan toimintaa tulee arvioida sen sijaan rajoitetun tuottamusvastuun perusteella. Tutkielmassa päädyn suhtautumaan kuitenkin varauksellisesti siihen, että itsestään ajavien autojen aiheuttamissa vahingoissa, vastuussa oleva taho pystyttäisiin määrittämään nykyisten kansallisten vahingonkorvausoikeudellisten säännösten perusteella riittävän oikeudenmukaisesti.
Tutkielmassa ovat epäselviä kysymykset koskien sitä, muodostuuko vakuutusyhtiön näyttötaakan osoittaminen liian monimutkaiseksi itsestään ajavien autojen aiheuttamien vahinkojen kohdalla ja kuinka näyttötaakan osoittamisesta aiheutuvat kustannukset saataisiin pysymään kohtuullisina. Näiden kysymysten osalta esitän tutkielmassa tarvetta vakuutusjärjestelmien uudelleen tarkastelulle sekä sääntelyn muutostarpeille.
Tutkielman tavoitteena on selvittää lainopin metodilla, kuinka vastuuasema määräytyy, kun itsestään ajava auto on aiheuttanut vahinkoa kolmannelle osapuolelle. Tätä kysymystä tutkin tulkitsemalla LVL 73 §:n mukaista vakuutusyhtiön takautumisoikeutta ja käyttämällä esimerkkinä sekä 5-tason auton, että 3-tason auton aiheuttamaa vahinkoa kolmannelle osapuolelle. Tutkielmassa tarkastelen tekemieni havaintojen perusteella itsestään ajavien autojen aiheuttamia merkittävimpiä ongelmia, joita syntyy, kun vakuutusyhtiön on määritettävä korvausvelvollinen taho sekä tämän lisäksi tarkastelen myös vakuutusjärjestelmien keskeisimpiä puutteita kysymyksen ratkaisemisen kannalta.
Tutkielmassa päädyn siihen, että mikäli vakuutusyhtiö ei käytä tuotevastuulain (TvastuuL 694/1990) mukaista takautumisoikeuttaan, tulee sekä 5-tason, että 3-tason autoa ohjaavan tekoälyjärjestelmän valmistajan toimintaa arvioida normaalin tuottamusvastuun perusteella. 3-tason auton kuljettajan toimintaa tulee arvioida sen sijaan rajoitetun tuottamusvastuun perusteella. Tutkielmassa päädyn suhtautumaan kuitenkin varauksellisesti siihen, että itsestään ajavien autojen aiheuttamissa vahingoissa, vastuussa oleva taho pystyttäisiin määrittämään nykyisten kansallisten vahingonkorvausoikeudellisten säännösten perusteella riittävän oikeudenmukaisesti.
Tutkielmassa ovat epäselviä kysymykset koskien sitä, muodostuuko vakuutusyhtiön näyttötaakan osoittaminen liian monimutkaiseksi itsestään ajavien autojen aiheuttamien vahinkojen kohdalla ja kuinka näyttötaakan osoittamisesta aiheutuvat kustannukset saataisiin pysymään kohtuullisina. Näiden kysymysten osalta esitän tutkielmassa tarvetta vakuutusjärjestelmien uudelleen tarkastelulle sekä sääntelyn muutostarpeille.