Alustan tarjoajan sopimusperusteinen vastuu : Tarkastelussa Wolt
Granqvist, Emilia (2025-04-17)
Alustan tarjoajan sopimusperusteinen vastuu : Tarkastelussa Wolt
(17.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025042530852
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025042530852
Tiivistelmä
Tämä oikeusnotaarityö keskittyy alustatalouteen, joka on melko uusi talouden ilmiö. Aiheena on alustojen sopimusperusteinen vastuu. Painopiste työssä on ruoankuljetuspalveluita tarjoavissa alustayrityksissä, ja esimerkkinä käytetään Wolt Enterprises Oy:n käyttöehtoja. Työssä selvitetään alustojen vastuuta ruoankuljetuspalveluksia koskevissa sopimuksissa. Tämä edellyttää tarkastelua siitä, milloin alustat ovat vain välittäjiä ja milloin ne saattavat itse olla myös palvelun tarjoajia.
Alustojen kautta tarjottavien palveluiden osalta oikeudellinen sääntely on edelleen vähäistä niin kansallisella tasolla kuin EU-tasollakin, erityisesti palveluiden virhevastuun osalta. Sopimusosapuolten asemat sekä keskinäiset oikeussuhteet eivät alustataloudessa vastaa perinteistä sopimuskäsitystä, eikä lainsäädäntö ole täysin pysynyt kehityksen mukana. Erityisesti haasteita aiheuttaa se, että alustat pyrkivät määrittelemään itsensä vain markkinapaikoiksi, joissa kysyntä ja tarjonta kohtaavat ja rajaamaan vastuunsa sopimusten ulkopuolelle.
Työn tarkoituksena on lainopin avulla tulkita voimassa olevan oikeuden sisältöä. Etenkin kansallinen lainsäädäntö, oikeuskäytäntö sekä kirjallisuus ovat tärkeässä roolissa. Koska ruoankuljetuspalveluita tarjotaan elinkeinoharjoittajilta kuluttajille, kuluttajansuojaoikeus on keskeisessä roolissa. Lisäksi on syytä myös hyödyntää Euroopan unionin oikeutta, koska alustatalous ei ilmiönä rajaudu ainoastaan Suomeen. Rajat ylittävä alustatalouden toiminta on kuitenkin rajattu työn aiheen ulkopuolelle.
Tutkimustuloksena oikeustilan voidaan todeta olevan vielä epäselvä alustatalouden osalta. Kuluttajansuojalain 12 luvun 1 §:n mukainen välittäjän vastuu näyttäisi soveltuvan ainakin osittain ruoankuljetusalustoihin. Toisaalta alustojen aktiivinen rooli palveluiden tarjoamisessa voi johtaa siihen, ettei niiden toimintaa voida pitää täysin erillisenä toimintana varsinaisten palveluiden tarjoamisesta. Sääntelyn kehittämistä hankaloittaa se, että kunkin alustan toiminta on toteutettu hyvin eri tavoin. Tämä johtaa myös siihen lopputulokseen, ettei yhden alustan toiminnasta voida vetää yksityiskohtaisia johtopäätöksiä muiden alustojen toiminnasta.
Alustojen kautta tarjottavien palveluiden osalta oikeudellinen sääntely on edelleen vähäistä niin kansallisella tasolla kuin EU-tasollakin, erityisesti palveluiden virhevastuun osalta. Sopimusosapuolten asemat sekä keskinäiset oikeussuhteet eivät alustataloudessa vastaa perinteistä sopimuskäsitystä, eikä lainsäädäntö ole täysin pysynyt kehityksen mukana. Erityisesti haasteita aiheuttaa se, että alustat pyrkivät määrittelemään itsensä vain markkinapaikoiksi, joissa kysyntä ja tarjonta kohtaavat ja rajaamaan vastuunsa sopimusten ulkopuolelle.
Työn tarkoituksena on lainopin avulla tulkita voimassa olevan oikeuden sisältöä. Etenkin kansallinen lainsäädäntö, oikeuskäytäntö sekä kirjallisuus ovat tärkeässä roolissa. Koska ruoankuljetuspalveluita tarjotaan elinkeinoharjoittajilta kuluttajille, kuluttajansuojaoikeus on keskeisessä roolissa. Lisäksi on syytä myös hyödyntää Euroopan unionin oikeutta, koska alustatalous ei ilmiönä rajaudu ainoastaan Suomeen. Rajat ylittävä alustatalouden toiminta on kuitenkin rajattu työn aiheen ulkopuolelle.
Tutkimustuloksena oikeustilan voidaan todeta olevan vielä epäselvä alustatalouden osalta. Kuluttajansuojalain 12 luvun 1 §:n mukainen välittäjän vastuu näyttäisi soveltuvan ainakin osittain ruoankuljetusalustoihin. Toisaalta alustojen aktiivinen rooli palveluiden tarjoamisessa voi johtaa siihen, ettei niiden toimintaa voida pitää täysin erillisenä toimintana varsinaisten palveluiden tarjoamisesta. Sääntelyn kehittämistä hankaloittaa se, että kunkin alustan toiminta on toteutettu hyvin eri tavoin. Tämä johtaa myös siihen lopputulokseen, ettei yhden alustan toiminnasta voida vetää yksityiskohtaisia johtopäätöksiä muiden alustojen toiminnasta.