Perusoikeuskollisiot sananvapausrikoksissa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan sananvapauden suhdetta perus- ja ihmisoikeuksiin, erityisesti sekä suomalaisen-, että kansainvälisen oikeuskäytännön kautta. Huomion kohteena on erityisesti sananvapauden suhde kunnianloukkausrikoksiin.

Tutkielmassa arvioidaan näiden hyvin kiinteästi poliittiseen vaikuttamiseen liittyvien perusoikeuksien kollisiotilanteita ja pyritään kriittisesti arvioimaan niitä koskevia ratkaisuja, minkä lisäksi tarjoamaan myös mahdollisia kehitysehdotuksia. Käsiteltävät kollisiotilanteet koskevat ennen kaikkea ratkaisuja, joissa on ollut kyse kunnianloukkauksista, mutta myös yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisistä.

Suomalainen keskusteluilmapiiri on noudattanut kansainvälisiä tendenssejä ja sen voidaan väittää muuttuneen 2010-luvulla polarisoituneemmaksi, mahdollisesti muiden syiden ohessa internetin tarjoaman anonymiteetin ja sitä seuranneen alentuneen julkaisukynnyksen vuoksi. Toisaalta yleistä julkista keskustelua on herättänyt samanaikaisesti se, miten paljon erityisesti julkisessa asemassa olevien ja julkista valtaa käyttävien ihmisten tulee sietää arvostelua ja minkälaista tällainen arvostelu saa luonteeltaan olla. Sananvapaus perusoikeutena on pysynyt sekä lainsäätäjän ja lainkäyttäjien kestoaiheena ja erityisesti tavanomaista poliittista keskustelua ajatellen rajat sille mitä osallistujat ovat valmiita asettamaan sananvapaudelle, vaihtelee valtaisasti. Toisaalta keskusteluun osallistuvat osapuolet eivät läheskään aina tarkoita samoja asioita tematiikasta keskustellessaan.

Kuten ilmenee jo perustuslain sananvapautta ja julkisuutta koskevan 12 §:n 1 momentissa: ”Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla”. Selvää lieneekin, että absoluuttinen sananvapaus ei ole tosiasiallisesti mahdollista toteuttaa, sillä sen alaan kuuluvat myös esimerkiksi laittoman uhkauksen kieltäminen ja kunnianloukkaus. Toisaalta keskustelu tosiasiallisesti koskee useimmiten poliittisen sananvapauden rajoja, mitä koskevat rajoitukset ovatkin luonnollisesti vakavia puuttumisia poliittisiin perusoikeuksiin. Sananvapauden merkitys on myös toisaalta huomattavan laaja, sen ollessa suorassa liitännässä kansanvaltaisuuteen ja oikeusvaltioperiaatteeseen.

Vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen aikana annetussa mietinnössä esitettiin kannanotto, joka pohjaa nykyistä perusoikeusmyönteistä laintulkinnan periaatetta. Sen mukaisesti Tuomioistuinten tulisi valita perusteltavissa olevista lain tulkintavaihtoehdoista sellainen, joka parhaiten edistää perusoikeuksien tarkoitusten toteutumista, ja joka eliminoi perustuslain kanssa ristiriitaisiksi katsottavat vaihtoehdot.

Perusoikeusnäkökulma ei ole kuitenkaan näin yksioikoinen, sillä valtiovallalla on PL 22 §:n nojalla velvollisuus turvata kokonaisuudessaan perusoikeuksien toteutuminen ja toisaalta täysin rajoittamattomalla sananvapaudella voidaan pyrkiä kaventamaan muiden ihmisten sananvapautta. Yhtäkaikki valtiovallalla on velvollisuus huolehtia muidenkin perusoikeuksien toteutumisesta, kuten PL 10 §:n mukaiset yksityisyys, kunnia ja kotirauha.

The thesis examines the relationship between freedom of expression and fundamental and human rights, especially through both Finnish and international case law. In particular, it focuses on the relationship of freedom of expression to defamation offences. The thesis assesses the conflict situations of these rights, which are very closely linked to political activities, and seeks to critically evaluate the solutions adopted and to offer possible proposals for their development. The situations of collisions deal with, above all, solutions involving defamation, but also the dissemination of information that violates privacy.

The Finnish climate of political debate has followed international trends and can be argued to have become more polarised in the 2010s, possibly due to the anonymity offered by the internet and the subsequent lower publication threshold, among other reasons. On the other hand, the extent to which people, especially those in public positions and exercising public power, should be able to tolerate criticism, and the nature of such criticism, has become a matter of general public debate. Freedom of expression as a fundamental right has remained an enduring issue for both legislators and practitioners and, especially in the context of normal political debate, the limits to what participants are prepared to set for freedom of expression vary enormously. On the other hand, the parties involved in the debate do not always mean the same things when discussing the topic.

As already stated in Article 12(1) of the Constitution on freedom of expression and publicity: 'More detailed rules on the exercise of freedom of expression shall be laid down by law'. It should be clear that absolute freedom of expression is not possible in practice, as it also covers, for example, the prohibition of unlawful threats and defamation. On the other hand, the debate is mostly about the limits of political freedom of expression, and any restrictions on this are of course a serious interference with fundamental political rights. On the other hand, freedom of expression is also of considerable importance, since it is directly linked to democracy and the rule of law.

The report adopted during the 1995 reform of fundamental rights made a statement that underpins the current pro-fundamental rights principle of statutory interpretation. Accordingly, the Courts should choose among the justifiable alternatives for interpreting the law the one that best promotes the realization of the purposes of fundamental rights, and which eliminates alternatives that are considered unconstitutional.

However, the fundamental rights approach is not so one-sided, as the State has an obligation under Article 22 of the PL to fully safeguard the realization of fundamental rights, while on the other hand, a completely unrestricted freedom of expression may seek to restrict the freedom of expression of others. At the same time, the State has a duty to ensure the exercise of other fundamental rights, such as privacy, honor and domestic tranquility under article 10 of the Finnish constitution