Vakuuttava ennakkopäätösargumentti : erityisesti analogisen päättelyn merkityksestä
Ranta-Ylitalo, Juho (2025-04-05)
Vakuuttava ennakkopäätösargumentti : erityisesti analogisen päättelyn merkityksestä
(05.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025042932124
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025042932124
Tiivistelmä
Ennakkopäätöksillä on vakiintunut asema osana oikeudellista argumentaatiota. Niiden käyttöä voidaan perustella muun ohessa lainkäytön tehokkuudella sekä oikeusvaltioperiaatteeseen juurtuvalla yhdenvertaisuusperiaatteella.
Tutkimuksen kohteena ovat lainsoveltamistilanteet, joissa ennakkopäätöksillä on merkittävä asema oikeuslähteenä. Näissä tilanteissa edellytetään relevantiksi oikeuslähteeksi väitetyn ennakkopäätöksen, eli vertailupäätöksen, soveltuvuuden tai soveltumattomuuden perustelemista käsillä olevan tapauksen ratkaisemisen kannalta. Suomessa vakiintuneet ennakkopäätösperustelun tavat ovat tosiseikastojen yhdenmukaisuutta painottava malliratkaisuperiaate ja abstraktin ennakkopäätösnormin muodostamiseen pyrkivä oikeudellinen eksegeesi.
Oikeuskirjallisuusanalyysin ja tarkastelun kohteeksi valittujen korkeimman oikeuden itsekriminointisuojaa koskevien ennakkopäätösten perusteella voidaan osoittaa, etteivät mainitut keinot mahdollista säännönmukaisesti vakuuttavaa ennakkopäätösargumentaatiota. Malliratkaisuperiaatteen heikkous on sen hyödyntämismahdollisuuksien rajoittuminen tosiseikastojen peilikuvamaista yhdenvertaisuutta edustaviin isomorfiatilanteisiin. Abstraktin ennakkopäätösnormin haasteena on irtautuminen alkuperäisen ratkaisun tosiseikoista ja yleiseksi säännöksi muuttuminen.
Tutkimuksessa selvitetään, voidaanko suomalaista ennakkopäätösoppia kehittää common law’n piirissä käytävästä analogista päättely koskevasta oikeusfilosofisesta keskustelusta nostettavien havaintojen pohjalta. Tutkimuksen tuloksena esitetään tapauskohtaiseen päättelyyn perustuva konstruktioargumentaation malli, jonka muodostamisessa käytetty metodi noudattaa MacCormickin esittämää teoreettisen mallinmuodostuksen kuvausta. Esitettyyn malliin on omaksuttu vaikutteita esimerkiksi Lamondin perustekeskeisestä mallista sekä suomalaisista oikeudellista konstruktiota käsittelevistä tutkimuksista. Ehdotettu argumentaatiotapa muodostuu kahdesta kannanottoa edellyttävästä elementistä, jotka ovat 1) vertailtavuussuhteen osoittaminen ja 2) merkityssisällön perusteleminen. Vertailtavuussuhde perustuu vertailupäätöksen ja ratkaistavana oleva tapauksen välillä vallitsevaan tosiseikastojen tai oikeudellisen konstruktion samuuteen. Merkityssisällön selvittämiseksi ja perustelemiseksi on osoitettava tapa, jolla vertailupäätös on muovannut tarkastelun kohteena olevaa, eli tapauksia yhdistävää oikeudellista konstruktiota puheena olevan ratkaisutilanteen kannalta relevantilla tavalla.
Konstruktioargumentaation vakuuttavuutta arvioidaan uusretoriikan viitekehyksessä. Vakuuttavuusarvioinnissa hyödynnetään Carnapin esittämää semantiikkaa, jolloin tarkastelun kohteena ovat vertailtavuutta ja merkityssisältöä koskevien perustelujen kohdentuvuus, eli ekstensio, ja syvyys, eli intensio. Tutkimuksessa osoitetaan myös esitetyn mallin soveltuvuus kansalliseen argumentaatioteoreettiseen viitekehykseen ottaen huomioon mannermaisen tradition oikeuslähde- ja ennakkopäätösopilliset reunaehdot.
Tutkimuksen kohteena ovat lainsoveltamistilanteet, joissa ennakkopäätöksillä on merkittävä asema oikeuslähteenä. Näissä tilanteissa edellytetään relevantiksi oikeuslähteeksi väitetyn ennakkopäätöksen, eli vertailupäätöksen, soveltuvuuden tai soveltumattomuuden perustelemista käsillä olevan tapauksen ratkaisemisen kannalta. Suomessa vakiintuneet ennakkopäätösperustelun tavat ovat tosiseikastojen yhdenmukaisuutta painottava malliratkaisuperiaate ja abstraktin ennakkopäätösnormin muodostamiseen pyrkivä oikeudellinen eksegeesi.
Oikeuskirjallisuusanalyysin ja tarkastelun kohteeksi valittujen korkeimman oikeuden itsekriminointisuojaa koskevien ennakkopäätösten perusteella voidaan osoittaa, etteivät mainitut keinot mahdollista säännönmukaisesti vakuuttavaa ennakkopäätösargumentaatiota. Malliratkaisuperiaatteen heikkous on sen hyödyntämismahdollisuuksien rajoittuminen tosiseikastojen peilikuvamaista yhdenvertaisuutta edustaviin isomorfiatilanteisiin. Abstraktin ennakkopäätösnormin haasteena on irtautuminen alkuperäisen ratkaisun tosiseikoista ja yleiseksi säännöksi muuttuminen.
Tutkimuksessa selvitetään, voidaanko suomalaista ennakkopäätösoppia kehittää common law’n piirissä käytävästä analogista päättely koskevasta oikeusfilosofisesta keskustelusta nostettavien havaintojen pohjalta. Tutkimuksen tuloksena esitetään tapauskohtaiseen päättelyyn perustuva konstruktioargumentaation malli, jonka muodostamisessa käytetty metodi noudattaa MacCormickin esittämää teoreettisen mallinmuodostuksen kuvausta. Esitettyyn malliin on omaksuttu vaikutteita esimerkiksi Lamondin perustekeskeisestä mallista sekä suomalaisista oikeudellista konstruktiota käsittelevistä tutkimuksista. Ehdotettu argumentaatiotapa muodostuu kahdesta kannanottoa edellyttävästä elementistä, jotka ovat 1) vertailtavuussuhteen osoittaminen ja 2) merkityssisällön perusteleminen. Vertailtavuussuhde perustuu vertailupäätöksen ja ratkaistavana oleva tapauksen välillä vallitsevaan tosiseikastojen tai oikeudellisen konstruktion samuuteen. Merkityssisällön selvittämiseksi ja perustelemiseksi on osoitettava tapa, jolla vertailupäätös on muovannut tarkastelun kohteena olevaa, eli tapauksia yhdistävää oikeudellista konstruktiota puheena olevan ratkaisutilanteen kannalta relevantilla tavalla.
Konstruktioargumentaation vakuuttavuutta arvioidaan uusretoriikan viitekehyksessä. Vakuuttavuusarvioinnissa hyödynnetään Carnapin esittämää semantiikkaa, jolloin tarkastelun kohteena ovat vertailtavuutta ja merkityssisältöä koskevien perustelujen kohdentuvuus, eli ekstensio, ja syvyys, eli intensio. Tutkimuksessa osoitetaan myös esitetyn mallin soveltuvuus kansalliseen argumentaatioteoreettiseen viitekehykseen ottaen huomioon mannermaisen tradition oikeuslähde- ja ennakkopäätösopilliset reunaehdot.