Sosiaalityöntekijöiden kokemuksia hamstrauksesta ja siihen liittyvästä asiantuntijuudesta
Kähkönen, Maya (2025-04-15)
Sosiaalityöntekijöiden kokemuksia hamstrauksesta ja siihen liittyvästä asiantuntijuudesta
(15.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025042932785
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025042932785
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten sosiaalityöntekijöiden kokemuksia hamstraamisesta ilmiönä sekä heidän asiantuntijuuttansa täysi-ikäisten hamstraavien asiakkaiden kanssa työskentelemisessä. Vaikka Suomessa sosiaalityöntekijöillä on suuri mahdollisuus tavata kyseisiä asiakkaita sosiaalihuollossa, hamstrausta on yleensä vain sivuttu asumiseen liittyvissä ongelmissa. Kansainvälisesti esimerkiksi Yhdysvalloissa sen sijaan sitä on tutkittu enemmän viimeisen 20 vuoden aikana ja sen vähentämiseksi on pyritty kehittämään interventioita ja hoitoja.
Hamstrausta käytetään puhekielisenä versiona pakonomaisesta keräilystä eli keräilypakosta. Siihen kuuluu muun muassa pakottava tarve kerätä erilaisia tavaroita sekä eräänlaista kyvyttömyyttä hankkiutua niistä eroon. Syyt hamstrauskäyttäytymiseen voivat olla hyvin moninaisia, joten laajempi hyvinvoinnin osatekijöiden ymmärtäminen on tärkeää. Hamstrausta voidaan ajatella sosiaalisena ongelmana, koska se voi vaikuttaa hamstraavien yksilöiden lisäksi heidän omaisiinsa, yhteisöönsä sekä laajempaan yhteiskuntaan. Kansainvälisessä aineistossa sosiaalityöntekijöiden omaavaa asiantuntijuutta hamstraustapauksissa ei tule vahvasti näkyviin, vaikkakin he esiintyvät yleisenä ammattiryhmänä kirjallisuudessa ja sosiaalihuollon voidaan ajatella olevan monesti ensimmäinen kontakti näille asiakkaille.
Tämän laadullisen tutkielman aineisto on kerätty puolistrukturoiduilla yksilöhaastatteluilla, joka sopii hyvin kokemusten tutkimiseen. Haastateltavat lailliset sosiaalityöntekijät ja sosiaalityön tutkinto-opiskelija ovat löydetty suljetun Facebook-ryhmän ”Sosiaalityön uraverkosto” kautta. Aineisto koostuu kahdeksasta yksilöhaastattelusta ja se on analysoitu käyttäen laadullista sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysin osana on käytetty koodaamista ja teemoittelua. Aineisto on teemoiteltu kahteen päälukuun eli hamstraus ilmiönä ja sosiaalityöntekijöiden kokema asiantuntijuus. Hamstraus ilmiönä -luku koostuu seuraavista alaluvuista: hamstraaminen vs. tavarapaljous, kriisiytyneet tilanteet, sosiaalinen eristäytyminen ja vääristyneet ajattelutavat. Sosiaalityöntekijöiden kokema asiantuntijuus koostuu taas seuraavista luvuista: palvelujärjestelmä ja moniammatillisuus, turvallisuus ja itsemääräämisoikeus, luottamussuhde asiakkaaseen sekä taloudellinen tuki ja käytännön tavoitteet.
Vaikka monet sosiaalityöntekijöistä kokivat, että heillä ei ollut runsaasti tietoa hamstrauksesta ilmiönä, heidän kokemuksensa mukailivat tutkimuskirjallisuutta. Heidän kokemuksiensa perusteella hamstrausta on joskus vaikeaa erottaa tavarapaljoudesta ja monet esiin tulleet hamstraustilanteet ovat kriisiytyneet. Asiakkaiden sosiaalinen eristäytyminen ja epätavalliset ajattelutavat liittyen tavaroihin tulivat vahvasti esiin haastatteluissa. Sosiaalityöntekijät ymmärsivät, että heidän asiantuntijuutensa muodostuu paljolti palvelujärjestelmän tuntemisesta ja mahdollisen moniammatillisuuden koordinoinnista. Juridinen ja eettinen osaaminen kuuluu myös sosiaalityöntekijöiden asiantuntijuuteen hamstraustapauksissa kyseisten asiakkaiden turvallisuuden ja itsemääräämisoikeuden painottelun vuoksi. Näiden lisäksi sosiaalityöntekijät kokivat tärkeäksi osaamisen liittyen vuorovaikutukseen sekä käytännön tavoitteiden muodostamiseen yleensä tapahtuvan taloudellisen tuen arvioinnin lisäksi.
Sosiaalityöntekijöillä vaikuttaa siis olevan tietoa tämän asiakasryhmän kanssa työskentelemiseen, ja he ovat tärkeä ammattiryhmä tilanteen selviämiseksi. Tutkielmani on myös avannut hamstraavien asiakkaiden kanssa työskentelemisen haasteita ja mahdollisuuksia, joiden kautta sosiaalityön asiantuntijuutta voitaisiin vahvistaa ja kehittää pakonomaisen keräilemisen saralta.
Hamstrausta käytetään puhekielisenä versiona pakonomaisesta keräilystä eli keräilypakosta. Siihen kuuluu muun muassa pakottava tarve kerätä erilaisia tavaroita sekä eräänlaista kyvyttömyyttä hankkiutua niistä eroon. Syyt hamstrauskäyttäytymiseen voivat olla hyvin moninaisia, joten laajempi hyvinvoinnin osatekijöiden ymmärtäminen on tärkeää. Hamstrausta voidaan ajatella sosiaalisena ongelmana, koska se voi vaikuttaa hamstraavien yksilöiden lisäksi heidän omaisiinsa, yhteisöönsä sekä laajempaan yhteiskuntaan. Kansainvälisessä aineistossa sosiaalityöntekijöiden omaavaa asiantuntijuutta hamstraustapauksissa ei tule vahvasti näkyviin, vaikkakin he esiintyvät yleisenä ammattiryhmänä kirjallisuudessa ja sosiaalihuollon voidaan ajatella olevan monesti ensimmäinen kontakti näille asiakkaille.
Tämän laadullisen tutkielman aineisto on kerätty puolistrukturoiduilla yksilöhaastatteluilla, joka sopii hyvin kokemusten tutkimiseen. Haastateltavat lailliset sosiaalityöntekijät ja sosiaalityön tutkinto-opiskelija ovat löydetty suljetun Facebook-ryhmän ”Sosiaalityön uraverkosto” kautta. Aineisto koostuu kahdeksasta yksilöhaastattelusta ja se on analysoitu käyttäen laadullista sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysin osana on käytetty koodaamista ja teemoittelua. Aineisto on teemoiteltu kahteen päälukuun eli hamstraus ilmiönä ja sosiaalityöntekijöiden kokema asiantuntijuus. Hamstraus ilmiönä -luku koostuu seuraavista alaluvuista: hamstraaminen vs. tavarapaljous, kriisiytyneet tilanteet, sosiaalinen eristäytyminen ja vääristyneet ajattelutavat. Sosiaalityöntekijöiden kokema asiantuntijuus koostuu taas seuraavista luvuista: palvelujärjestelmä ja moniammatillisuus, turvallisuus ja itsemääräämisoikeus, luottamussuhde asiakkaaseen sekä taloudellinen tuki ja käytännön tavoitteet.
Vaikka monet sosiaalityöntekijöistä kokivat, että heillä ei ollut runsaasti tietoa hamstrauksesta ilmiönä, heidän kokemuksensa mukailivat tutkimuskirjallisuutta. Heidän kokemuksiensa perusteella hamstrausta on joskus vaikeaa erottaa tavarapaljoudesta ja monet esiin tulleet hamstraustilanteet ovat kriisiytyneet. Asiakkaiden sosiaalinen eristäytyminen ja epätavalliset ajattelutavat liittyen tavaroihin tulivat vahvasti esiin haastatteluissa. Sosiaalityöntekijät ymmärsivät, että heidän asiantuntijuutensa muodostuu paljolti palvelujärjestelmän tuntemisesta ja mahdollisen moniammatillisuuden koordinoinnista. Juridinen ja eettinen osaaminen kuuluu myös sosiaalityöntekijöiden asiantuntijuuteen hamstraustapauksissa kyseisten asiakkaiden turvallisuuden ja itsemääräämisoikeuden painottelun vuoksi. Näiden lisäksi sosiaalityöntekijät kokivat tärkeäksi osaamisen liittyen vuorovaikutukseen sekä käytännön tavoitteiden muodostamiseen yleensä tapahtuvan taloudellisen tuen arvioinnin lisäksi.
Sosiaalityöntekijöillä vaikuttaa siis olevan tietoa tämän asiakasryhmän kanssa työskentelemiseen, ja he ovat tärkeä ammattiryhmä tilanteen selviämiseksi. Tutkielmani on myös avannut hamstraavien asiakkaiden kanssa työskentelemisen haasteita ja mahdollisuuksia, joiden kautta sosiaalityön asiantuntijuutta voitaisiin vahvistaa ja kehittää pakonomaisen keräilemisen saralta.