Edunvalvojan rooli lastensuojeluprosessissa
Lehtimäki, Kirsi (2025-04-15)
Edunvalvojan rooli lastensuojeluprosessissa
(15.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025042932677
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025042932677
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan edunvalvojan roolia lastensuojeluprosessissa sekä edunvalvojan ja sosiaalityöntekijän yhteistyötä. Tavoitteena on muodostaa kokonaiskuva edunvalvojien roolista heidän omien kokemustensa pohjalta sekä selvittää, millaisia käsityksiä heillä on yhteistyöstä lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa.
Lastensuojelun edunvalvontaa on tutkittu Suomessa suhteellisen vähän, ja siihen liittyvä tieto on pääosin saatu kehittämis- ja selvitystyön kautta. Tutkielmani keskittyy lastensuojelulain (417/2007) 22 §:n mukaiseen edunvalvontaan, jonka mukaan lapselle tulee määrätä edunvalvoja käyttämään huoltajan sijasta lapsen puhevaltaa, jos huoltaja ei puolueettomasti voi valvoa lapsen etua ja edunvalvojan määrääminen on tarpeen asian selvittämiseksi tai muutoin lapsen edun turvaamiseksi.
Tutkielma on laadullinen ja sen aineisto koostuu lastensuojeluprosessissa toimivien edunvalvojien yksilöhaastatteluista. Kaikilla seitsemällä haastateltavalla on aiempaa kokemusta sosiaalityöntekijän työtehtävistä, ja he ovat suorittaneet lapsen edunvalvojan koulutuksen. Tutkielman aineisto on analysoitu sisällönanalyysin keinoin.
Tutkielman viitekehyksessä tarkastellaan lapsen etua ja oikeuksia sekä niiden juridisia perusteita. Lisäksi käsitellään edunvalvonnan lainsäädännöllisiä perusteita, edunvalvojan osaamisvaatimuksia ja tyypillisimpiä tehtäviä lastensuojeluasiassa. Yhteistyön taustalla korostuvat sosiaalityöntekijän ja edunvalvojan erilaiset roolit, mutta myös heitä yhdistävä yhteinen tavoite – lapsen edun turvaaminen.
Tutkielman tulokset osoittavat, että edunvalvojan rooli lastensuojeluprosessissa on moniulotteinen ja vaatii laajaa asiantuntemusta. Haastatteluista nousi esiin viisi keskeistä edunvalvojan roolia: suhteen rakentaja, tiedon välittäjä, lapsen äänen vahvistaja, puhevallan käyttäjä sekä prosessin ja oikeuksien valvoja. Roolit limittyvät vahvasti toisiinsa, eikä niitä ole mahdollista asettaa etusijajärjestykseen. Roolien taustalla vaikuttavia tekijöitä ovat tuomioistuimen antama edunvalvontapäätös, lapsen yksilölliset tarpeet sekä edunvalvojan ammattitaito ja henkilökohtaiset ominaisuudet.
Yhteistyö sosiaalityöntekijöiden kanssa osoittautui tutkielmassa monitulkintaiseksi ja sai haastateltavissa aikaan vaihtelevia näkemyksiä. Haastateltavista noin puolet koki yhteistyön lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kanssa sujuvaksi ja tärkeäksi osaksi työskentelyä lapsen asioissa. Heidän mukaansa yhteistyö mahdollistaa lapsen tilanteen reflektoinnin ja parhaiden ratkaisujen löytämisen yhdessä. Toisaalta toinen puoli haastatelluista korosti edunvalvojan ensisijaista valvontaroolia ja piti yhteistyötä sosiaalityöntekijöiden kanssa tarpeettomana tai jopa haitallisena. Heidän mielestään edunvalvojan tulee säilyttää itsenäisyytensä ja tuoda roolinsa erillisyys sosiaalityöntekijästä vahvasti esiin lapselle. Yhteistyötä edistäviksi tekijöiksi nousivat erityisesti edunvalvojan ja sosiaalityöntekijän keskinäinen tuttuus ja selkeät roolit.
Tutkielma osoittaa, että edunvalvojilla on yhtenäinen näkemys edunvalvojan roolista lastensuojeluprosessissa. Edunvalvontaan liittyy kuitenkin edelleen monia rakenteellisia ja lainsäädännöllisiä haasteita. Yhtenäisten ohjeistusten kehittäminen, valtakunnallisen koordinaation luominen ja valvonnan tehostaminen olisivat keskeisiä keinoja parantaa edunvalvonnan laatua ja lapsen edun toteutumista lastensuojeluprosessissa.
Lastensuojelun edunvalvontaa on tutkittu Suomessa suhteellisen vähän, ja siihen liittyvä tieto on pääosin saatu kehittämis- ja selvitystyön kautta. Tutkielmani keskittyy lastensuojelulain (417/2007) 22 §:n mukaiseen edunvalvontaan, jonka mukaan lapselle tulee määrätä edunvalvoja käyttämään huoltajan sijasta lapsen puhevaltaa, jos huoltaja ei puolueettomasti voi valvoa lapsen etua ja edunvalvojan määrääminen on tarpeen asian selvittämiseksi tai muutoin lapsen edun turvaamiseksi.
Tutkielma on laadullinen ja sen aineisto koostuu lastensuojeluprosessissa toimivien edunvalvojien yksilöhaastatteluista. Kaikilla seitsemällä haastateltavalla on aiempaa kokemusta sosiaalityöntekijän työtehtävistä, ja he ovat suorittaneet lapsen edunvalvojan koulutuksen. Tutkielman aineisto on analysoitu sisällönanalyysin keinoin.
Tutkielman viitekehyksessä tarkastellaan lapsen etua ja oikeuksia sekä niiden juridisia perusteita. Lisäksi käsitellään edunvalvonnan lainsäädännöllisiä perusteita, edunvalvojan osaamisvaatimuksia ja tyypillisimpiä tehtäviä lastensuojeluasiassa. Yhteistyön taustalla korostuvat sosiaalityöntekijän ja edunvalvojan erilaiset roolit, mutta myös heitä yhdistävä yhteinen tavoite – lapsen edun turvaaminen.
Tutkielman tulokset osoittavat, että edunvalvojan rooli lastensuojeluprosessissa on moniulotteinen ja vaatii laajaa asiantuntemusta. Haastatteluista nousi esiin viisi keskeistä edunvalvojan roolia: suhteen rakentaja, tiedon välittäjä, lapsen äänen vahvistaja, puhevallan käyttäjä sekä prosessin ja oikeuksien valvoja. Roolit limittyvät vahvasti toisiinsa, eikä niitä ole mahdollista asettaa etusijajärjestykseen. Roolien taustalla vaikuttavia tekijöitä ovat tuomioistuimen antama edunvalvontapäätös, lapsen yksilölliset tarpeet sekä edunvalvojan ammattitaito ja henkilökohtaiset ominaisuudet.
Yhteistyö sosiaalityöntekijöiden kanssa osoittautui tutkielmassa monitulkintaiseksi ja sai haastateltavissa aikaan vaihtelevia näkemyksiä. Haastateltavista noin puolet koki yhteistyön lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kanssa sujuvaksi ja tärkeäksi osaksi työskentelyä lapsen asioissa. Heidän mukaansa yhteistyö mahdollistaa lapsen tilanteen reflektoinnin ja parhaiden ratkaisujen löytämisen yhdessä. Toisaalta toinen puoli haastatelluista korosti edunvalvojan ensisijaista valvontaroolia ja piti yhteistyötä sosiaalityöntekijöiden kanssa tarpeettomana tai jopa haitallisena. Heidän mielestään edunvalvojan tulee säilyttää itsenäisyytensä ja tuoda roolinsa erillisyys sosiaalityöntekijästä vahvasti esiin lapselle. Yhteistyötä edistäviksi tekijöiksi nousivat erityisesti edunvalvojan ja sosiaalityöntekijän keskinäinen tuttuus ja selkeät roolit.
Tutkielma osoittaa, että edunvalvojilla on yhtenäinen näkemys edunvalvojan roolista lastensuojeluprosessissa. Edunvalvontaan liittyy kuitenkin edelleen monia rakenteellisia ja lainsäädännöllisiä haasteita. Yhtenäisten ohjeistusten kehittäminen, valtakunnallisen koordinaation luominen ja valvonnan tehostaminen olisivat keskeisiä keinoja parantaa edunvalvonnan laatua ja lapsen edun toteutumista lastensuojeluprosessissa.