Tutkimus-käytäntöaukon kaventaminen ympäristöä kunnioittavassa päätöksenteossa

Abstract

Maapallon kantokyky on koetuksella ja planetaariset rajat paukkuvat. Tutkimustietoa ympäristön tilasta on yhä enemmän saatavilla, mutta monimutkainen ympäristökriisi vain kiihtyy. Yritykset tekevät toiminnassaan valtavasti ympäristön hyvinvointiin vaikuttavia päätöksiä ja yhä useampi yritys ottaa liiketoiminnassaan ekologisen kestävyyden huomioon. Näyttää kuitenkin siltä, että tutkimustietoa hyödynnetään harvoin täysmääräisesti yritysten ympäristöpäätöksenteossa. Tutkielma syventyy asiantuntijoiden näkemyksiin tutkimuksen ja käytännön välisestä aukosta yritysten ympäristöä kunnioittavassa päätöksenteossa. Tavoitteena on selvittää, miten yritykset voisivat paremmin hyödyntää tutkimustietoa ja miten sidosryhmät voisivat edistää tiedonvaihtoa kestävän tulevaisuuden vuoksi. Tutkimuksen taustalla on oletus, että yritysten tulisi huomioida liiketoiminnassaan myös ympäristön hyvinvointi ja että tutkimuksen ja käytännön välinen tiedonvaihto ei ole saumatonta. Tutkielmassa selvitetään mitä ympäristöä kunnioittava päätöksenteko on, millainen tutkimuksen ja käytännön välinen aukko on, miksi sellainen on olemassa ja miten sitä voisi kaventaa. Empiirinen osuus pohjautuu neljälle fokusryhmähaastattelulle ja kahdelle täydentävälle yksilöhaastattelulle. Tutkimus-käytäntöaukon olemassaolo tunnistetaan laajasti yritysten ympäristöä kunnioittavan päätöksenteon kontekstissa toteuttamissani haastatteluissa. Tietoa ympäristön tilasta, kestävyyshaasteista ja niiden merkityksestä yritystoiminnalle todettiin olevan runsaasti saatavilla, mutta myös kokemus tutkimustiedon hyödyntämisen haasteista tiedostetaan. Tiedon hyödyntämisen haasteita ovat tutkimuksen osalta tiedon saavutettavuus, luotettavuus ja laatu, viestintä sekä yliopiston ja tutkijan intressit ja roolit. Rajapinnan haasteita ovat yhteistyön puute ja käytännön toimijoiden osalta tiedon vastaanottovalmiuden puute ja liiketoiminnan riskit. Rakenteellisella tasolla haasteiksi nousevat arvokysymykset, aikasyklien eroavaisuudet, regulaatio, resurssit ja luontoymmärryksen puute. Tutkimus-käytäntöaukon kaventaminen ei ole pelkästään tutkijoiden vastuulla, vaan se vaatii sidosryhmien välistä yhteistyötä. Haastattelujen perusteella tiedonvaihdon parantaminen edellyttää konkreettisia ponnistuksia. Ratkaisut löytyvät rohkeudesta vastata tiedon hyödyntämisen haasteisiin samalla korostaen rajapintatoimijoiden roolia ja monitieteistä yhteistyötä. Lisäksi yhteiskunnan tasolla luontoymmärryksen lisääminen, regulaatioon ja rakenteellisiin esteisiin puuttuminen ja liiketoiminnan arvokysymysten tarkastelu voisi edistää yritysten ympäristöä kunnioittavaa päätöksentekoa.