Sosiaalisen kompetenssin ja kouluhyvinvoinnin yhteys 11–12-vuotiailla oppilailla
Huttunen, Veeti; Salmela, Minna (2025-04-22)
Sosiaalisen kompetenssin ja kouluhyvinvoinnin yhteys 11–12-vuotiailla oppilailla
Huttunen, Veeti
Salmela, Minna
(22.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025042932252
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025042932252
Tiivistelmä
Peruskouluikäisten oppilaiden innostus koulunkäyntiä kohtaan on ollut laskussa vuodesta 2019 lähtien. Oppilaat ovat kokeneet sosiaalisten vuorovaikutustaitojen heikentyneen koronapandemian aikana. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että oppilaiden sosiaalinen kompetenssi on yhteydessä heidän kouluhyvinvointiinsa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkälainen on sosiaalisen kompetenssin ja kouluhyvinvoinnin yhteys oppilailla, jotka ovat aloittaneet koulunkäynnin koronapandemian aikaan. Lisäksi tutkittiin iän ja sukupuolen yhteyttä sosiaalisen kompetenssin ja kouluhyvinvoinnin yhteyteen.
Tämän tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu kouluhyvinvoinnista ja sosiaalisesta kompetenssista tehtyihin määritelmiin, joiden mukaan kyseiset käsitteet jakautuvat useisiin dimensioihin. Sosiaalinen kompetenssi jaetaan tässä tutkimuksessa prososiaalisen käyttäytymiseen, johon sisältyy empatiakyky ja yhteistyötaidot, sekä antisosiaaliseen käyttäytymiseen, johon sisältyy häiritsevyys ja impulsiivisuus. Kouluhyvinvointi puolestaan jaetaan kolmeen dimensioon, jotka ovat koulun olosuhteen, sosiaaliset suhteen ja itsensä toteuttamisen mahdollisuudet.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena poikittaistutkimuksena, ja tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä Webropol-lomakkeella (N=36). Aineisto käsiteltiin ja analysoitiin IBM:n SPSS-tilastoanalyysisovelluksella. Tilastoanalyysimenetelminä käytettiin Pearsonin korrelaatiokerrointa sekä Spearmanin järjestyskorrelaatiokerrointa. Aineiston lisätarkasteluun käytettiin Mann-Whitneyn U-testiä.
Tutkimustuloksista ilmeni, että mitä alhaisemmaksi oppilas kokee prososiaalisuuden, sitä heikommaksi hänen kouluhyvinvointinsa muodostuu. Vastaavasti, mitä korkeammaksi oppilas kokee antisosiaalisuutensa, sitä alhaisemmaksi hänen koettu kouluhyvinvointinsa muodostuu. Tulosten perusteella pääteltiin, että tyttöjen kohdalla antisosiaalinen käyttäytyminen ennustaa varmemmin heikkoa kouluhyvinvointia, kun taas pojilla prososiaalinen käyttäytyminen varmemmin korkeaa kouluhyvinvointia. Johtopäätöksien perusteella pohdittiin, nimenomaan tyttöihin kohdistuvan prososiaalisen käytöksen odotusten sekä antisosiaalisesta käytöksestä tyttöihin kohdistuvien negatiivisten seurausten yhteyttä tulokseen. Johtopäätöksien perusteella pohdittiin myös koronapandemian vaikutusta alkuopetuksessa tapahtuneeseen tunne- ja vuorovaikutustaitojen opetukseen, joka voi heijastua yhä oppilaiden kouluhyvinvointiin sekä kouluhyvinvoinnin ja sosiaalisen kompetenssin yhteyteen.
Tämän tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu kouluhyvinvoinnista ja sosiaalisesta kompetenssista tehtyihin määritelmiin, joiden mukaan kyseiset käsitteet jakautuvat useisiin dimensioihin. Sosiaalinen kompetenssi jaetaan tässä tutkimuksessa prososiaalisen käyttäytymiseen, johon sisältyy empatiakyky ja yhteistyötaidot, sekä antisosiaaliseen käyttäytymiseen, johon sisältyy häiritsevyys ja impulsiivisuus. Kouluhyvinvointi puolestaan jaetaan kolmeen dimensioon, jotka ovat koulun olosuhteen, sosiaaliset suhteen ja itsensä toteuttamisen mahdollisuudet.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena poikittaistutkimuksena, ja tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä Webropol-lomakkeella (N=36). Aineisto käsiteltiin ja analysoitiin IBM:n SPSS-tilastoanalyysisovelluksella. Tilastoanalyysimenetelminä käytettiin Pearsonin korrelaatiokerrointa sekä Spearmanin järjestyskorrelaatiokerrointa. Aineiston lisätarkasteluun käytettiin Mann-Whitneyn U-testiä.
Tutkimustuloksista ilmeni, että mitä alhaisemmaksi oppilas kokee prososiaalisuuden, sitä heikommaksi hänen kouluhyvinvointinsa muodostuu. Vastaavasti, mitä korkeammaksi oppilas kokee antisosiaalisuutensa, sitä alhaisemmaksi hänen koettu kouluhyvinvointinsa muodostuu. Tulosten perusteella pääteltiin, että tyttöjen kohdalla antisosiaalinen käyttäytyminen ennustaa varmemmin heikkoa kouluhyvinvointia, kun taas pojilla prososiaalinen käyttäytyminen varmemmin korkeaa kouluhyvinvointia. Johtopäätöksien perusteella pohdittiin, nimenomaan tyttöihin kohdistuvan prososiaalisen käytöksen odotusten sekä antisosiaalisesta käytöksestä tyttöihin kohdistuvien negatiivisten seurausten yhteyttä tulokseen. Johtopäätöksien perusteella pohdittiin myös koronapandemian vaikutusta alkuopetuksessa tapahtuneeseen tunne- ja vuorovaikutustaitojen opetukseen, joka voi heijastua yhä oppilaiden kouluhyvinvointiin sekä kouluhyvinvoinnin ja sosiaalisen kompetenssin yhteyteen.