Aivolisäkkeen makrofagien osallisuus gonadotrofien toimintaan
Tola, Lauriina (2025-04-10)
Aivolisäkkeen makrofagien osallisuus gonadotrofien toimintaan
(10.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025043034151
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025043034151
Tiivistelmä
Makrofagit ovat kudosspesifisiä synnynnäisen immuniteetin soluja, joilla on immunologisten ominaisuuksiensa lisäksi kudosspesifisiä kudosta ylläpitäviä ominaisuuksia. Makrofagit voivat olla peräisin yhdestä verenmuodostuksen kolmesta aallosta.
Aivolisäke on kallonpohjassa sijaitseva umpieritysjärjestelmän elin, joka yhdessä hypotalamuksen kanssa ylläpitää ja säätelee kehon hormonitasapainoa. Gonadotrofit ovat gonadotropiineja, eli sukupuolirauhasia sääteleviä hormoneja, tuottavia aivolisäkkeen etulohkon hormonisoluja, joiden toimintaa säätelee hypotalamuksen tuottama ja erittämä gonadotropiineja vapauttava hormoni, GnRH (engl. gonadotropin releasing hormone). Joidenkin makrofagien tiedetään ilmentävän GnRH-reseptoria, mutta aivolisäkkeen makrofagien ei olla osoitettu ilmentävän sitä.
Kun makrofagien pääsy aivolisäkkeeseen evätään täysin injektoimalla hiiriin makrofageja depletoivaa vasta-ainetta alkiokehityksen päivänä E6.5, kaikkien etulohkon tuottamien hormonien eritys vähenee, mutta eritoten gonadotrofien tuottaman luteinisoivan hormonin. Tämän vuoksi valittiin juuri gonadotrofit tarkasteltaviksi hormonisoluiksi. Pääasiallisena tutkimuskysymyksenä olikin siis selvittää, miten aivolisäkkeen makrofagit vaikuttavat gonadotrofien toimintaan primäärikasvatuksissa.
Tutkimuksessa käytettiin useita menetelmiä, mukaan lukien virtaussytometriaa ja immunofluoresenssivärjäyksiä. Päämenetelmänä oli solujen lajitteleminen ja ATP-tasojen mittaaminen primäärikasvatuksista. ATP-mittauksia tehtiin, sillä ATP:llä on merkittävä rooli gonadotrofien gonadotropiinihormonien erityksessä.
Tutkielman kokeellisessa osuudessa optimoitiin AF546-fluorokromikonjugoitu sekudäärivasta-aine GnRHR-primäärivasta-aineelle pariksi. Saatiin selville pienen populaation kaikista aivolisäkkeen makrofageista ilmentävän pinnallaan GnRH-reseptoria. Perusprotokolla ATP:n konsentraation mittaamiseksi gonadotrofien ja aivolisäkkeen makrofagien primäärikasvatuksista saatiin optimoitua. Lopuksi saatiin selville aivolisäkkeen makrofagien erittävän ATP:tä primäärikasvatuksissa ja GnRH-stimulaation seurauksena ATP:n määrä nousevan yhä. Aivolisäkkeen makrofagien ja gonadotrofien yhteisten primäärikasvatusten ATP-konsentraatioiden todettiin olevan keskimäärin yksittäiskasvatuksia alhaisempia.
Aivolisäkkeen makrofagit reagoivat hormonistimulaatioon ja ovat osallisia gonadotrofien hormonituotannon säätelemiseen.
Aivolisäke on kallonpohjassa sijaitseva umpieritysjärjestelmän elin, joka yhdessä hypotalamuksen kanssa ylläpitää ja säätelee kehon hormonitasapainoa. Gonadotrofit ovat gonadotropiineja, eli sukupuolirauhasia sääteleviä hormoneja, tuottavia aivolisäkkeen etulohkon hormonisoluja, joiden toimintaa säätelee hypotalamuksen tuottama ja erittämä gonadotropiineja vapauttava hormoni, GnRH (engl. gonadotropin releasing hormone). Joidenkin makrofagien tiedetään ilmentävän GnRH-reseptoria, mutta aivolisäkkeen makrofagien ei olla osoitettu ilmentävän sitä.
Kun makrofagien pääsy aivolisäkkeeseen evätään täysin injektoimalla hiiriin makrofageja depletoivaa vasta-ainetta alkiokehityksen päivänä E6.5, kaikkien etulohkon tuottamien hormonien eritys vähenee, mutta eritoten gonadotrofien tuottaman luteinisoivan hormonin. Tämän vuoksi valittiin juuri gonadotrofit tarkasteltaviksi hormonisoluiksi. Pääasiallisena tutkimuskysymyksenä olikin siis selvittää, miten aivolisäkkeen makrofagit vaikuttavat gonadotrofien toimintaan primäärikasvatuksissa.
Tutkimuksessa käytettiin useita menetelmiä, mukaan lukien virtaussytometriaa ja immunofluoresenssivärjäyksiä. Päämenetelmänä oli solujen lajitteleminen ja ATP-tasojen mittaaminen primäärikasvatuksista. ATP-mittauksia tehtiin, sillä ATP:llä on merkittävä rooli gonadotrofien gonadotropiinihormonien erityksessä.
Tutkielman kokeellisessa osuudessa optimoitiin AF546-fluorokromikonjugoitu sekudäärivasta-aine GnRHR-primäärivasta-aineelle pariksi. Saatiin selville pienen populaation kaikista aivolisäkkeen makrofageista ilmentävän pinnallaan GnRH-reseptoria. Perusprotokolla ATP:n konsentraation mittaamiseksi gonadotrofien ja aivolisäkkeen makrofagien primäärikasvatuksista saatiin optimoitua. Lopuksi saatiin selville aivolisäkkeen makrofagien erittävän ATP:tä primäärikasvatuksissa ja GnRH-stimulaation seurauksena ATP:n määrä nousevan yhä. Aivolisäkkeen makrofagien ja gonadotrofien yhteisten primäärikasvatusten ATP-konsentraatioiden todettiin olevan keskimäärin yksittäiskasvatuksia alhaisempia.
Aivolisäkkeen makrofagit reagoivat hormonistimulaatioon ja ovat osallisia gonadotrofien hormonituotannon säätelemiseen.