Lex registrationis -sääntökö ratkaisuna ajoneuvojen esinevakuuskäytön rajat ylittäviin ongelmiin?
Ankkuri, Matias (2025-04-08)
Lex registrationis -sääntökö ratkaisuna ajoneuvojen esinevakuuskäytön rajat ylittäviin ongelmiin?
(08.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025043034619
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025043034619
Tiivistelmä
EU ei ole yhtenäistänyt jäsenmaiden esinevakuuksia koskevaa sääntelyä. Sääntely on jäsenmaittain monin tavoin keskenään eroavaista. Eroja liittyy siihen, minkälaisia esinevakuuksia kansallinen järjestelmä tunnistaa esineoikeuksiksi. Lisäksi eroja liittyy esinevakuuksia koskeviin julkisuus- ja yksilöitävyysvaatimuksiin. Kansalliset eroavaisuudet aiheuttavat ongelmia vakuusesineen maantieteellisen siirron jälkeen syntyneissä sivullissuhteissa. Ongelmat eivät johdu vain kansallisista eroavaisuuksista tai esinevakuusoikeudellisten normien pakottavasta luoneesta. Keskeinen osa ongelmaa on myös lex rei sitae -sääntö. Säännön soveltamiseen liittyy erityisesti esinevakuusvelkojien kannalta oikeudenmenetyksen uhkaa, sillä vakuusesineen siirron jälkeisessä kollisiossa esineen myöhemmän sijaintipaikan lailla on perinteisesti ollut ratkaiseva asema. Ajoneuvot ovat niiden ominaisuuksiensa vuoksi erityisen alttiita ongelmille.
Tutkielmassa tarkastellaan, minkälaisia ratkaisuja jäsenmaissa on omaksuttu kyseiselle ongelmalle sekä siihen, minkälaista suojaa ulkomainen sivullissitovuuden ehdot täyttämätön esinevakuus voi saada esineen myöhemmän sijaintipaikan lain soveltuessa. Tutkimuksen pääasiallinen tiedonintressi liittyy kuitenkin siihen, voisiko ajoneuvojen esinevakuuskäytössä esiintyviin ongelmiin puuttua lex registrationis -sääntöä kehittämällä. Tutkimus onkin pääasiallisesti de lege ferenda -tutkimusta. Lainoppia ja vertailevia näkökulmia hyödynnetään etenkin nykyisen oikeustilan arvioinnissa.
Ulkomaisen esinevakuuden pysyvyyteen vaikuttaa sivullissuhdetilanteessa keskeisesti oikeuspaikka. Oikeustilaa ei voida pitää tyydyttävänä. EU:n sääntelemä lex registrationis -sääntö toisi lainvalintaan ennakoitavuutta. Sääntöön liittyy omat mahdolliset käytännön ongelmansa, minkä vuoksi sääntöä voisi täydentää ajallisesti rajatulla suojalla, jolloin vakuusvelkojan on mahdollista täyttää uuden rekisteröintimaan asettamat sivullissitovuuden edellytykset. Säännön kehittämisessä on etenkin kansallisten esinevakuusjärjestelmien eheyteen sekä prosessiekonomiaan liittyvät varjopuolensa. Säännön EU:n tasoinen kehittäminen liittyy viime kädessä kysymykseen siitä, haluavatko EU ja sen jäsenmaat ehkäistä esinevakuusjärjestelmien eroista aiheutuvia ongelmia vai katsovatko ne tärkeämmäksi kansallisten esinevakuusjärjestelmien suojelemisen ulkomaisen oikeuden vaikutteilta. Säännön vaikutuksia kansallisiin esinevakuusjärjestelmiin ei kuitenkaan voi verrata aineellisen oikeuden kattavan harmonisoinnin potentiaalisesti aiheuttamiin kokonaisvaikutuksiin.
Tutkielmassa tarkastellaan, minkälaisia ratkaisuja jäsenmaissa on omaksuttu kyseiselle ongelmalle sekä siihen, minkälaista suojaa ulkomainen sivullissitovuuden ehdot täyttämätön esinevakuus voi saada esineen myöhemmän sijaintipaikan lain soveltuessa. Tutkimuksen pääasiallinen tiedonintressi liittyy kuitenkin siihen, voisiko ajoneuvojen esinevakuuskäytössä esiintyviin ongelmiin puuttua lex registrationis -sääntöä kehittämällä. Tutkimus onkin pääasiallisesti de lege ferenda -tutkimusta. Lainoppia ja vertailevia näkökulmia hyödynnetään etenkin nykyisen oikeustilan arvioinnissa.
Ulkomaisen esinevakuuden pysyvyyteen vaikuttaa sivullissuhdetilanteessa keskeisesti oikeuspaikka. Oikeustilaa ei voida pitää tyydyttävänä. EU:n sääntelemä lex registrationis -sääntö toisi lainvalintaan ennakoitavuutta. Sääntöön liittyy omat mahdolliset käytännön ongelmansa, minkä vuoksi sääntöä voisi täydentää ajallisesti rajatulla suojalla, jolloin vakuusvelkojan on mahdollista täyttää uuden rekisteröintimaan asettamat sivullissitovuuden edellytykset. Säännön kehittämisessä on etenkin kansallisten esinevakuusjärjestelmien eheyteen sekä prosessiekonomiaan liittyvät varjopuolensa. Säännön EU:n tasoinen kehittäminen liittyy viime kädessä kysymykseen siitä, haluavatko EU ja sen jäsenmaat ehkäistä esinevakuusjärjestelmien eroista aiheutuvia ongelmia vai katsovatko ne tärkeämmäksi kansallisten esinevakuusjärjestelmien suojelemisen ulkomaisen oikeuden vaikutteilta. Säännön vaikutuksia kansallisiin esinevakuusjärjestelmiin ei kuitenkaan voi verrata aineellisen oikeuden kattavan harmonisoinnin potentiaalisesti aiheuttamiin kokonaisvaikutuksiin.