Suomalaisen huippujalkapalloseuran johtaminen joukkueenrakentamisen kautta : Strategia käytäntönä näkökulma
Kostiainen, Olli (2025-04-09)
Suomalaisen huippujalkapalloseuran johtaminen joukkueenrakentamisen kautta : Strategia käytäntönä näkökulma
(09.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025043033863
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025043033863
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee suomalaisen huippujalkapallon joukkueenrakentamisen johtamista seurojen pitkän aikavälin taloudellinen ja kilpailullinen menestyminen huomioiden. Tutkielman tavoitteena on syventää tietoa siitä, miten suomalaisissa huippujalkapalloseuroissa johdetaan joukkueenrakentamista. Tätä tutkitaan strategia käytäntönä ja urheilujohtamisen näkökulmien avulla. Tutkielman kontekstissa joukkueenrakentamisella viitataan sekä pelaavan joukkueen kokoamiseen ja päävalmentajan valintaan.
Lähtökohtana tutkielmalle toimii suomalaisen huippujalkapallon jääminen kilpailullisesti ja taloudellisesti jälkeen muista Pohjoismaista ja Euroopasta. Aiempi urheilujohtamisen tutkimus viittaa urheilujohtamisen ytimen liittyvän kilpailuun ja sen johtamiseen sekä toisaalta urheilun ja perinteisen liiketoiminta logiikan väliseen ristiriitaan. Tätä ei ole kuitenkaan vielä tutkittu suomalaisen huippujalkapallon kontekstissa. Strategia käytäntönä -näkökulman lähtökohta on puolestaan organisaation toimijoiden ja heidän käytäntöjensä sekä niiden vaikutusten strategiaan tutkimus. Tutkielma hyödyntää toiminnan teoriaa liitettynä strategiaan käytäntönä -näkökulmaan, joka mahdollistaa pelaajien ja päävalmentajan, seurajohdon sekä tavoitellun strategian välisten suhteiden sekä kaikkien näiden toimijoiden välisen vuorovaikutuksen tutkimisen.
Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja sen aineisto on kerätty teemahaastatteluilla. Haastateltavina oli kahdeksan henkilöä kahdesta eri Veikkausliigaseurasta. Haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysin menetelmällä. Sen tulokset osoittavat, että jalkapalloseurat voivat vaikuttaa omaan houkuttelevuuteensa, ja siten parantaa sen asemaa pelaaja- ja valmentajasiirroissa, sen strategisilla valinnoilla. Kohdeorganisaatioiden haastateltavilla henkilöillä oli aiempiin tutkimuksiin peilaten yhteneväisiä näkemyksiä urheilujohtamisesta, vaikka myös eroavaisuuksia oli. Tutkielman tulokset vahvistivat jalkapallon olevan toimialana erittäin dynaaminen ja vaikeasti ennustettava, joka luo omat haasteensa pitkäjänteiselle joukkueenrakentamiselle. Seurat voivat kuitenkin vaikuttaa tähän sopimusteknisillä käytännöillä sekä rakentamalla seuralle projekti eli strategia, joka houkuttelee pelaajia ja päävalmentajaa. Sopimusteknisillä käytännöillä viitataan pidempiin sopimuksiin sekä optioihin lisäkausista seuralle tärkeimpien pelaajien kannalta. Projektin osalta puolestaan viitataan haastatteluiden osalta siihen, että seuroilla on selvä strategia sen pelaajapolussa, nuorten pelaajien kehittämisessä ja peluuttamisessa, olosuhteiden kehittämisellä ja näiden yhteydellä kilpailulliseen menestykseen.
Tutkielmassa on kehitetty Jarzabkowskin (2005) työn pohjalta oma toimintapohjainen viitekehys suomalaisen huippujalkapallon kontekstissa. Tutkielman tulosten perusteella viitekehyksessä pelaajien ja päävalmentajan sekä seurajohdon välillä seuran luomat välityskäytännöt tukevat ja mahdollistavat vuorovaikutuksen positiivisesti. Pelaajat ja päävalmentaja sekä tavoiteltu toiminta puolestaan pystyvät vaikuttamaan tavoiteltuun toimintaan, etenkin pelaajien osalta, omien suoritustensa kautta. Päävalmentaja pystyy puolestaan tukemaan tätä pelaajien ja pelityylin kehittämisellä. Seurajohdon ja tavoitellun toiminnan välillä vuorovaikutus puolestaan luo uusia välityskäytäntöjä seurajohdolle ja vaikuttaa tavoitteiden toteutumiseen. Viitekehykseen uutena lisäyksenä tuli uusien käytäntöjen tuominen makroympäristöstä seuran omaan toimintaan.
Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että seurat voivat vaikuttaa seuran pitkäjänteiseen joukkueenrakentamiseen taloudelliset ja kilpailulliset näkökohdat huomioiden. Tämä edellyttää tiedolla johtamista ja pelaajien sekä päävalmentajan ja seurajohdon välistä saumatonta yhteistyötä. Tutkielma lisää ymmärrystä strategia käytäntönä -tutkimuksen hyödyntämistä urheilun ja jalkapallon kontekstissa ja voi auttaa myös perin-teistä liiketoiminta-alaa toimimaan dynaamisilla markkinoilla.
Lähtökohtana tutkielmalle toimii suomalaisen huippujalkapallon jääminen kilpailullisesti ja taloudellisesti jälkeen muista Pohjoismaista ja Euroopasta. Aiempi urheilujohtamisen tutkimus viittaa urheilujohtamisen ytimen liittyvän kilpailuun ja sen johtamiseen sekä toisaalta urheilun ja perinteisen liiketoiminta logiikan väliseen ristiriitaan. Tätä ei ole kuitenkaan vielä tutkittu suomalaisen huippujalkapallon kontekstissa. Strategia käytäntönä -näkökulman lähtökohta on puolestaan organisaation toimijoiden ja heidän käytäntöjensä sekä niiden vaikutusten strategiaan tutkimus. Tutkielma hyödyntää toiminnan teoriaa liitettynä strategiaan käytäntönä -näkökulmaan, joka mahdollistaa pelaajien ja päävalmentajan, seurajohdon sekä tavoitellun strategian välisten suhteiden sekä kaikkien näiden toimijoiden välisen vuorovaikutuksen tutkimisen.
Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja sen aineisto on kerätty teemahaastatteluilla. Haastateltavina oli kahdeksan henkilöä kahdesta eri Veikkausliigaseurasta. Haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysin menetelmällä. Sen tulokset osoittavat, että jalkapalloseurat voivat vaikuttaa omaan houkuttelevuuteensa, ja siten parantaa sen asemaa pelaaja- ja valmentajasiirroissa, sen strategisilla valinnoilla. Kohdeorganisaatioiden haastateltavilla henkilöillä oli aiempiin tutkimuksiin peilaten yhteneväisiä näkemyksiä urheilujohtamisesta, vaikka myös eroavaisuuksia oli. Tutkielman tulokset vahvistivat jalkapallon olevan toimialana erittäin dynaaminen ja vaikeasti ennustettava, joka luo omat haasteensa pitkäjänteiselle joukkueenrakentamiselle. Seurat voivat kuitenkin vaikuttaa tähän sopimusteknisillä käytännöillä sekä rakentamalla seuralle projekti eli strategia, joka houkuttelee pelaajia ja päävalmentajaa. Sopimusteknisillä käytännöillä viitataan pidempiin sopimuksiin sekä optioihin lisäkausista seuralle tärkeimpien pelaajien kannalta. Projektin osalta puolestaan viitataan haastatteluiden osalta siihen, että seuroilla on selvä strategia sen pelaajapolussa, nuorten pelaajien kehittämisessä ja peluuttamisessa, olosuhteiden kehittämisellä ja näiden yhteydellä kilpailulliseen menestykseen.
Tutkielmassa on kehitetty Jarzabkowskin (2005) työn pohjalta oma toimintapohjainen viitekehys suomalaisen huippujalkapallon kontekstissa. Tutkielman tulosten perusteella viitekehyksessä pelaajien ja päävalmentajan sekä seurajohdon välillä seuran luomat välityskäytännöt tukevat ja mahdollistavat vuorovaikutuksen positiivisesti. Pelaajat ja päävalmentaja sekä tavoiteltu toiminta puolestaan pystyvät vaikuttamaan tavoiteltuun toimintaan, etenkin pelaajien osalta, omien suoritustensa kautta. Päävalmentaja pystyy puolestaan tukemaan tätä pelaajien ja pelityylin kehittämisellä. Seurajohdon ja tavoitellun toiminnan välillä vuorovaikutus puolestaan luo uusia välityskäytäntöjä seurajohdolle ja vaikuttaa tavoitteiden toteutumiseen. Viitekehykseen uutena lisäyksenä tuli uusien käytäntöjen tuominen makroympäristöstä seuran omaan toimintaan.
Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että seurat voivat vaikuttaa seuran pitkäjänteiseen joukkueenrakentamiseen taloudelliset ja kilpailulliset näkökohdat huomioiden. Tämä edellyttää tiedolla johtamista ja pelaajien sekä päävalmentajan ja seurajohdon välistä saumatonta yhteistyötä. Tutkielma lisää ymmärrystä strategia käytäntönä -tutkimuksen hyödyntämistä urheilun ja jalkapallon kontekstissa ja voi auttaa myös perin-teistä liiketoiminta-alaa toimimaan dynaamisilla markkinoilla.