Voiko digitaalisen sopimuspalvelun käyttö murtaa asiantuntijavastuun perinteiset rajat
Risla, Seela (2025-04-29)
Voiko digitaalisen sopimuspalvelun käyttö murtaa asiantuntijavastuun perinteiset rajat
Risla, Seela
(29.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025043034107
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025043034107
Tiivistelmä
Notaarityöni tarkastelee digitaalisten sopimuspalveluiden ja perinteisten asiantuntijapalveluiden välistä eroa erityisesti oikeudellisen vastuun ja käyttäjän oikeudellisen aseman näkökulmasta. Työn tavoitteena on analysoida, kuinka digitaalinen sopimuspalvelu eroaa asiantuntijapalvelusta ja millaisia vaikutuksia sillä on käyttäjien oikeusturvaan.
Notaarityössä käytetään oikeusdogmaattista menetelmää, jossa tarkastellaan voimassa olevaa oikeutta lainsäädännön, oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden kautta. Keskeinen teoreettinen viitekehys pohjautuu asiantuntijavastuuseen ja sopimusoikeuden periaatteisiin.
Notaarityön tulokset osoittavat, että digitaalinen sopimuspalvelu poikkeaa perinteisestä asiantuntijavastuusta siten, ettei se tarjoa henkilökohtaista oikeudellista neuvontaa, vaan sen vastuu perustuu ennalta määrättyihin käyttöehtoihin ja sopimusmallien juridiseen pätevyyteen. Palvelun käyttäjä vastaa itse sopimusmallin valinnasta ja sen soveltamisesta omaan tilanteensa, eikä digitaalisella sopimuspalveluntarjoajalla ole asiantuntijan tasoista vastuuta huolehtia käyttäjän oikeusturvasta ja oikeustoimien toteutumisesta.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että digitaalisten sopimuspalveluiden kehittyessä on tarpeen tarkentaa palveluntarjoajan vastuuta ja parantaa käyttäjien tiedonsaantia oikeudellisista riskeistä. Tulevaisuudessa digitaalisia lakipalveluita koskevan lainsäädännön kehittyminen ja yhä käyttäjäystävällisemmät palvelumallit voivat täyttää käyttäjien tarpeet dynaamisesta ja laadukkaasta lakipalvelusta.
Notaarityössä käytetään oikeusdogmaattista menetelmää, jossa tarkastellaan voimassa olevaa oikeutta lainsäädännön, oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden kautta. Keskeinen teoreettinen viitekehys pohjautuu asiantuntijavastuuseen ja sopimusoikeuden periaatteisiin.
Notaarityön tulokset osoittavat, että digitaalinen sopimuspalvelu poikkeaa perinteisestä asiantuntijavastuusta siten, ettei se tarjoa henkilökohtaista oikeudellista neuvontaa, vaan sen vastuu perustuu ennalta määrättyihin käyttöehtoihin ja sopimusmallien juridiseen pätevyyteen. Palvelun käyttäjä vastaa itse sopimusmallin valinnasta ja sen soveltamisesta omaan tilanteensa, eikä digitaalisella sopimuspalveluntarjoajalla ole asiantuntijan tasoista vastuuta huolehtia käyttäjän oikeusturvasta ja oikeustoimien toteutumisesta.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että digitaalisten sopimuspalveluiden kehittyessä on tarpeen tarkentaa palveluntarjoajan vastuuta ja parantaa käyttäjien tiedonsaantia oikeudellisista riskeistä. Tulevaisuudessa digitaalisia lakipalveluita koskevan lainsäädännön kehittyminen ja yhä käyttäjäystävällisemmät palvelumallit voivat täyttää käyttäjien tarpeet dynaamisesta ja laadukkaasta lakipalvelusta.